Syksy etenee aikamoista vauhtia, taas on vuosi lopuillaan. Mitään muuta en osaa sanoa, kuin että viimeiset viikot ovat olleet vauhdikkaita, mikä masensi hetkeksi. Sitten: pitkästä aikaa onnistunut terapiakerta, ja mielenrauhainen viikonloppu. Olen ainakin tyytyväinen, jos en ihan onnellinen kuitenkaan. Ja huomisesta en tiedä.
Samaa vanhaa opettelua tämä on vielä, vain hetki kerrallaan sitä eletään. Onneksi työt vähenevät kohta, niin voin keskittyä enemmän terapian loppuun. Ja opintoihin...
En osaa sanoa mitään. Aivot jumittaa. Ehkä palaan joku päivä, jos on jotain sanottavaa.
