Perjantai

Tällä hetkellä vähän tylsistyneet ja tyhjät fiilikset. Terapia oli hieman pettymys minulle, kun tuntui että terapeutti ei ollutkaan sellainen kuin olisin halunnut. Olisin halunnut, että hän olisi ollut iloisempi ja puhkunut intoa loman jäljiltä. Huomaan yrittäväni hauskuuttaa häntä ja puhun sellaista minkä oletan kuulostavan fiksulta. Varmasti siitä johtuen käsitellyt aiheet ovat sellaisia, jotka eivät todella kosketa minua, vaan puhun paljon töistä ja asiakkaista ja sitten jossain vaiheessa tuntia tulee tyhjä olo eikä haluaisi sanoa enää mitään. 

Mennessäni terapiaan pää tyhjenee ajatuksista. Ei ole mitään mitä sanoisi, sitten vain alkaa keksiä jotain tyhjänpäiväistä. 

Nyt olen kipeänä, mikä aiheuttaa ärtymystä kun ei viitsi tehdä mitään jottei olo pahenisi. Luultavasti osaksi stressiä tämä flunssa, osa syy kylmissä aamuissa ja huolettomassa pukeutumisessa. Pitää alkaa kohta valmistautua kylmiin ilmoihin, koska yöt kylmenee. Aion ottaa elokuun illoista kaiken kivan irti, eli istun kotona kynttilän valossa juomassa teeta/kaakaota ja katson hyviä elokuvia. That's my plan. 

Näen kohta erään ihmisen, johon olen ollut toivottoman ihastunut aikoinaan. Välillämme on jotain kipinää ja kemiaa, mutta mitään ei voi tapahtua. Pelkään, että hän näkee taas minusta läpi, saa minut sulamaan. Hän sai minut sulamaan sisimmässäni kun ensimmäisen kerran edes kunnolla puhuimme toisillemme, noin 20 minuutin bussimatkan ajan. Jotkut ihmiset on varmasti tavannut "entisessä elämässä". Monet asiat ovat saaneet minut tuntemaan, että olen kokenut tämän joskus ennenkin, jotkut ihmiset ja tapahtumat herättävät niin tuttuja tunteita. En muista missä ja milloin niin on tapahtunut, ja se ahdistaa. 

Kunpa voisi rakastua. Oikeasti. En vain ole tarpeeksi kellekään, en ulkonäköni enkä älyni puolesta. Erittäin ihanaa.