Koukussa

Kyllä nyt tulee tosi tärkee olo ja tuntee olevansa tuottava kansalainen kun makaa päivän sohvalla pulla suussa katsoen samalla Juttaa ja sen superdieettejä. Laatua. Sekä minä että ohjelma. Olen ihan koukussa. Kun saan kaikki netissä olevat jaksot katsottua aion siirtyä ahmimaan Kuumempi kuin tyttäreni- maratonia. Jaa niin mikä elämä, mitkä ystävät, mitkä harrastukset... No onhan tämä harrastus.

Tuli taas huomattua seminaariesseetä kirjoitellessa miten sitä on tavallaan niin herkkä kritiikille. Olen tehnyt ihan keskinkertaisen räpellyksen, ja mielelläni otin palautetta vastaan. Ongelmaksi muodostuu se, että alan epäillä itseäni, omaa älyäni ja hoksaamistani. En osaa käyttää sellaisia termejä ja teorioita kuin muut. Unohdan kaiken oppimani, ei mikään pysy päässä... En tiedä onko minulla vain huono itsetunto, jota voisi periaatteessa koittaa vahvistaa, vai onko kyseessä todella syvälle juurtunut persoonallisuusongelma ja kokemus itsestä oikeasti ääliönä ja tyhmänä. Alan helposti tulkitsemaan toisten ihmisten sanomisia negatiivisesti ja sitten ei enää tee hirveästi mieli olla keskustelussa mukana.

Onhan tuota asiaa käsitelty terapiassa. Nimittäin vaativuutta itseä kohtaan. Toisaalta en todellakaan ole perfektionisti ja ylisuorittaja, joka piiskaa itsestään täydellisen suorituksen. Minä luovutan, se sopii paremmin.

Ehkä minut on tarkoitettu makoilemaan koko elämäni sohvalla laatusarjojen suurkuluttajana. Tilaan herkut netistä suoraan kotiovelle kannettuna. Yhteiskunnan marginaali - täältä tullaan.