Heiluttaa korttitaloa

Nyt on sellainen jännä kahtiajakoinen olo. Omat ajatukset ja asenteet tuntuvat tosi ehdottomilta ja joustamattomilta, ja alan sättiä siitä itseäni. En tiedä missä ongelma nyt piilee, enkö koe tulevani hyväksytyksi, rakastetuksi ja ymmärretyksi vai mitä tässä tapahtuu, mutta yleensä näistä syistä minulla alkaa yleensä tämä ihmeellinen sähellys ja muiden ihmisten alentaminen. Se on varmaan yksi ominainen piirre minulle ja joku voisi lukea sen persoonallisuushäiriön oireeksi. Joku traumaosa ehkä reagoi? Pelkään yksin jäämistä ja heitteillejättöä, pelkään hukkuvani muiden ihmisten joukkoon enkä pysy itse pinnalla. Sen vuoksi alan pakonomaisesti ajatella muista negatiivisesti ja puhua paskaa ja halveksia kaikkia. Se on keinoni tuntea ylemmyyttä ja kykyä selvitä. Mutta se on rasittavaa - olla niin negatiivinen ja joustamaton.

Pelkään myös etten ikinä valmistu. Asiat ja opinnot ovat venyneet niin pitkään, enkä tiedä miten tartun niihin tauon jälkeen. Toisaalta haluaisin jättää opiskelut, toisaalta valmistuminen tuntuisi kivalta. Mutta tämä tietynlainen täydellisyyden tavoittelu on vaarallista; se että ei saisi olla säröä missään. Tuntuu niin paskalta kun on "tuhlannut" vuosia elämästään oppimatta periaatteessa mitään mitä olisi halunnut. Vituttaa. 

Mietin tänään aamusella kahvikuppi kädessä (en saanut juotua, teki pahaa), että helvetti mikä perhe. En muista tarkkoja tapahtumia, mutta aivan varmasti kaikki me olemme olleet äärettömän vittuuntuneita isän jatkuvaan poissaoloon seurakunnan tehtävien vuoksi. Suuttumusta siitä, että hän on viikonloppuna ja iltoina jossain muualla niin että me saamme pelätä, ja että hän on viettänyt joitain perinteisiä perhejuhliakin jossain muualla kuin perheensä kanssa. Tullut väsyneenä kotiin ja ollut kiukkuinen kuin pitkän työpäivän jälkeen. Jäykkää, mukautumatonta ja ymmärtämätöntä käytöstä häneltä. Minä vihasin sitä ihmistä silloin ja vihaan edelleen. Haluaisin sanoa, että sinä valitsit olla muualla silloin kun me lapset olisimme tarvinneet sinua, nyt minä valitsen olla muualla enkä sinun käytettävissäsi kun kerran olet itse tuon yksinäisyytesi itsellesi aiheuttanut. Tilanne voisi olla toinen, jos isä olisi tajunnut panostaa perheeseensä ja puolisoonsa.