Nyt ei ole rytmiä veressä. Sitä ei ole missään. Olisi kiva, jos alkaisi nukuttaa jo klo 22-23 välisenä aikana, mutta niin ei vaan ole. Aamut venähtävät, syöminen jää. Miten voi olla niin vaikea syödä tasaisin väliajoin? Olen kyllä kaikessa niin ääripäiden hiihtäjä, että en tiedä opinko koskaan toteuttamaan kohtuutta elämässäni. Nukun paljon tai tosi vähän, syön harvoin ja paljon ja sitten muuten kituutan nälässä.
Mutta ei siis mitään uutta eikä mullistavaa. Olen alkanut elää kai suhteellisen normaalia elämää, mitä nyt välillä tulee ongelmia ja huonoa oloa. Silloin tuntuu sitten tosi pahalta. Mutta pitää olla iloinen siitä, että on paljon hyviä aikoja ja päiviä. Viime aikoina ei ole enää niin surettanutkaan menneisyys, läheisyyden puute ehkä enemmän. Itsetunnossa on tapahtunut jotain kohenemista, sellaista tasapainoista armeliaisuutta on ainakin hetkellisesti esiintynyt. Se vaatii kyllä oman kuplan sisällä pysymistä, jalkojen pitämistä maassa.
Nyt uutta viikkoa kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti