Illalla itken, aamulla en halua nousta ylös. Päivällä en jaksa tehdä mitään, ei ole keskittymiskykyä. Että tällainen viikko.
En jaksa enää ihmisiä, jotka eivät ymmärrä. Joiden mielestä paremmalla asenteella ratkeaa kaikki. Minkäs teet jos olet melankolinen ihminen, sillä jos yrität muuttaa asenteesi se on sama kuin et saisi olla oma itsesi. Minä näen maailman tällaisena, se on minun maailmani. Minun maailmani olisi täynnä värejä ja kontrasteja, jos uskaltaisin. Se olisi vuorotellen äänekäs ja hiljainen. Se olisi maailma täynnä tapahtumia, jos uskaltaisin.
Herkkyyden huonot puolet ovat yhtä syviä kuin hyvät ovat korkeita.
Ymmärrän todella hyvin tunteitasi. Itsekin olen erityiserityisherkkä ja useasti tunnen ja joudun ihan konkreettisesti kohtaamaan sen totuuden, että ihmiset eivät ymmärrä. Että he todella ajattelevat, että asenteella ratkaistaisiin kaikki.
VastaaPoistaUskon tähän herkkyyteen ja erityisherkkyyteen aidosti. Joskus itseäni ärsyttää, kuten tätäkin postausta kirjoittaessa, käyttää herkkyys-termiä, koska kuulen sitä paljon töissä. Se on kärsinyt inflaation, kun ihmiset verhoutuvat sen taakse. Mutta sitten on meitä, jotka sitä oikeasti olemme (en sano etteivätkö töissä asiakkaani olisi), ja juuri sen vuoksi sen sanominen tuntuu vaikealta.
VastaaPoista