Niinpä. Terapeutti joutui perumaan mun ajan. Olisi vielä huomisen kipeänä. Hienoa. Mua kalvaa kauhu. Kauhu siitä, että putoan kohta. Toisaalta tunnen kauhua myös siitä jos en putoa. Olenko oikeasti kasvattanut itselleni voimia selviytyä vai onko se vain valeminä, joka pitää suojakilpeä yllä. En tiedä mistä sen tunnistaa, en ole koskaan oikein tiennyt, muuta kuin jälkikäteen kun on tuntunut etten muista mitään enkä tunnista itseäni enää. Olen selvinnyt (pysynyt hengissä) liian pitkään apua hakematta ja siihen tarttumatta. Kun on ollut se suojaus. Nyt on vaikea erottaa minua.
Ehkä nukun yön yli, tai nukunkin. Mietin, tai ehken mieti, vaan olen huomisen. Koitan olla paikalla, läsnä. Senkin avulla olen saanut aikaiseksi oivalluksia, jotka ovat auttaneet voimaan hieman paremmin.
Valkoisen ja mustan välillä on paljon muitakin värejä. Voit olla joko selviytynyt niin, että voimasi ovat kasvaneet vahvemmiksi selviytyä itsekin tai sitten se voi olla dissosioivaa minää, joka ei kuitenkaan ole valesinä, vaan sinun selviytymiskeinosi, tärkeä osa sinua ja sinun polkuasi, matkakaverisi. Tunne sitä kohtaan niin paljon myötätuntoa kuin pystyt, arvosta sitä, koska se on ollut tärkeä osa sinua, tärkeä osa sitä, että olet selviytynyt. Ja mikä tärkeintä, tässäkin hetkessä asiat voivat olla sekä-että: sinä sekä voit olla kasvanut ja vahvistunut selviytyjäksi sillä tavalla, että terapian peruuntuminen ei ole totaalinen maailmanloppu että sinä voit joutua myös käyttämään siitä selviytymiseen suojausta.
VastaaPoistaJa sekään ei ole mistään pois. Kaikki on OK. On OK olla sekä selviytyjä että rikkonainen. Rikkonaisena selviytymisensä polkua kulkeva.
Ja päälle vielä sanon, että olen todella pahoillani, että kauan odottamasi terapia peruuntui. Olisit todella tarvinnut sitä juuri nyt. Olet odottanut sitä. On siis täysin ymmärrettävää ja OK olla pettynyt ja tuntea, että hajoaa palasiksi sen takia. Se olisi ollut tärkeää sinulle juuri nyt. Anna itsellesi siis lupa olla hajalla asiasta, samalla kuitenkin käyttäen sitä vahvaa selviytyjääsi, joka on varmasti kasvattanut itsellensä paljon enemmän voimia kuin osaat itse välttämättä edes uskoa (muistan kun terapeutti sanoi tuon lauseen minulle ja se merkisti todella paljon, sen lauseen jälkeen aloin itsekin nähdä itseäni enemmän selviytyjänä, nähdä enemmän sitä kasvatettua ja kertynyttä voimaa itsessäni).