Energiatasot ovat olleet todella alhaiset viimeisen viikon ajan. Mikään ei ole huvittanut, mitään en ole juurikaan jaksanut. Olen nähnyt kavereita ja ulkoillut, mutta rutiinit ovat jääneet. Ei huvittaisi tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, siivota kotona, eikä varsinkaan opiskella tai kouluttaa itseään. En jaksa ajatella. Tänään ymmärsin, että minussa on varmaan aina ollut masentunut osa, jo lapsuudesta. Se astuu aina välillä remmiin, ja nyt se on jälleen läsnä.
Mutta silti olo on toiveikas, kyllä me selvitään. Tulevaisuus on osalle minusta toiveita ja innostusta herättävä, osa on kauhuissaan mitä aikuisuus tuo tullessaan. Aikuisuus. Kuinka paljon todella elänkään aikuisuutta mieleni sisällä, hyvä kysymys. En aina paljoakaan, vaikka olen tehnyt paljon aikuisjuttuja, mutta aikuinen mieleni ei ole ollut läsnä. Selitän itselleni, että on ihan ok suunnitella kesälomamatkaa kavereiden kanssa, ja on ihan sallittua ajatella itseään ja itseensä satsaamista, minulla voi olla hauskaa ja kivaa, itsenäni.
Kaikkea ne fundamentalistipaskiaiset saavatkin aikaan. Jos joku maailmanlopun jälkeen palaisi helvetissä, toivoisin niiden olevan nämä sairaat idiootit mielenraiskaajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti