Lueskelen sensorimotorisesta psykoterapiasta kertovaa kirjaa. Tässä on katkelmia siitä: "Traumatisoivista tapahtumista jää monille pirstaloituneita muistoja, joukko helposti aktivoituvia neurobiologisia reaktioita sekä hämmentäviä ja voimakkaita ei-sanallisia muistoja - sensorimotorisia reaktioita ja oireita, jotka kertovat sanatonta tarinaansa ikään kuin keho tietäisi sen, mitä traumasta kärsivät eivät kognitiivisella tasolla tiedä. --- ---- Yritykset työstää trauman aiheuttaneiita tapahtumia kuvailemalla niitä sanallisesti tai ilmaisemalla niihin liittyviä tunteita saattavat oireiden lievittämisen sijasta laukaista "kehollisia muistoja", jotka ilmenevät fyysisinä aistimuksina, turtuneisuutena, vireystilan säätelyhäiriöinä ja tahattomina liikkeinä."
Sitten: "--- emotionaalinen työstäminen viittaa tunteiden kokemiseen, selkiyttämiseen ja yhdistämiseen, kun taas sensorimotorinen työstäminen viittaa fyysisten aistimusten, kehollisten tuntojen, fysiologisen vireystilan ---- kokemiseen, selkiyttämiseen ja yhdistämiseen. --- näiden kahden työstämisen tason erottaminen on tärkeää, koska -- (traumatisoituneet henkilöt) --- eivät useinkaan erota kehon vireystilan nousua tai sen liikkeitä emotionaalisista reaktioista, mikä voi johtaa reaktioiden voimistumiseen molemmilla tasoilla. --- kamppalevat usein hallitsemattomien tunteiden kanssa tiedostamatta, että keho osaltaan synnyttää ja ylläpitää näistä tunteita. --- jos kehoaistimukset tulkitaan tunteiksi, kokemuksen eri tasot ruokkivat toisiaan."
Tämä kirjasta Ogden & Minton & Pain 2006: Trauma ja keho - sensorimotorinen psykoterapia.
Jollain tasolla jokainen ihminen säilöö kehoonsa elämän tapahtumia, vaikka ne eivät olisi traumatisoivia niin meihin syvästi vaikuttaneet kokemukset säilyvät kehossamme elettyinä muistoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti