Tyhjyyden tunne. Sitä että on turta, ei tunnu miltään mutta koko ajan on paino sydämessä ja pelkää luhistuvansa. Onko se masennusta vai jotain muuta?
Mieleni kulkee edelleen vuoristorataa, välillä haluan jotain asiaa, välillä en. Terapiassakin puhuttiin siitä, että elän nyt tavallaan sellaista vaihetta mitä pitäisi murrosikäisenä elää eli kokeilla mikä elämäntapa ja mitkä ihmissuhteet sopivat itselle. Tunnen olevani välillä ihan hukassa, koska en osaa toimia ihmissuhteissani kuten aikuisen pitäisi.
Olen yrittänyt olla onnellinen, opetella sitä pienien asioiden ja tekemisten kautta. Se ei kuitenkaan ole auttanut, koska ahdistus ja tuska kaikesta pahuudesta (nimenomaan kaikesta maailmassa) tuntuu kaatuvan välillä päälleni. Yritän olla etäinen ihmisille, koska pelkään kiintymyksen ja kiinnostuksen osoittamisen johtavan torjuntaan ja hylkäämiseen. Nyt yritän oppia oikeanlaista läheisyydensäätelyä, jolloin pystyisin tukeutumaan muihin ihmisiin mutta kykenisin silti olemaan itsenäinen eikä elämäni romahtaisi jos joku "torjuu" minut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti