Skeematerapian näkemys epävakaudesta...

"Erityisen yleinen selviytymismoodi tunne-elämän epävakaudesta kärsivillä potilailla on eristäytyneen suojelijan (detached protector) moodi. Eristäytyneen suojelijan moodissa potilas käyttää skeeman  välttämistä ja psykologista vetäytymistä selviytymiskeinona. 

Eristäytynyt suojelija vetäytyy aidosta kontaktista ja sulkee pois tunteensa ja tarpeensa suojatakseen itseään haavoittuvuuden aiheuttamalta kivulta. Eristäytyneen suojelijan toiminta on mekaanista, ikään kuin robottimaista. Toiminnan tasolla tämä moodi ilmenee esimerkiksi sosiaalisista kontakteista vetäytymisenä, addiktiivisena itsen  tyynnyttämisenä tai stimulaation hakemisena, esimerkiksi päihteiden tai seksin kautta. Youngin mukaan tätä moodia voi verrata muuriin tai panssariin, jonka taakse haavoittuvammat moodit kätkeytyvät. 

Useimmat tunne-elämän epävakaudesta kärsivät potilaat ovat eristäytyneen suojelijan moodissa suurimman osan ajasta. Tämä on myös epävakaan potilaan vaikeimmin muutettavissa oleva moodi.  Lapsuusiässä monen epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän oli tarkoituksenmukaista eristäytyä ja olla tuntematta tunteita, ja tämä moodi ilmeisesti urautuu sittemmin automaattiseksi. Tässä moodissa ollessaan potilaat vaikuttavat ”normaaleilta"."


Juu juu. Tämä oli pätkä Maaria Koiviston artikkelista "Persoonallisuudeltaan epävakaa potilas hoitosuhteessa - kognitiivisen psykoterapian ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmia vuorovaikutuksen haasteisiin", julkaistu Kognitiivisen psykoterapian verkkolehdessä 2004. Skeematerapia on Jeffrey Youngin alunperin kehittelemä, kognitiiviseen psykoterapiaan pohjautuva terapia. Minulla on tuossa pöydällä Youngin kirja, mutta kun tuo artikkeli oli niin näppärästi netistä saatavilla ja kopioitavissa, etten jaksanut lähteä kaivelemaan sitä kirjaa lähteeksi. (kopioitavaksi). Muistaakseni Young kuitenkin käyttää eristäytyvän suojautujan käsitettä.


Tämän näkemyksen mukaan ihmisten psyykkiset ongelmat juontavat juurensa lapsuudessa muodostuneisiin haitallisiin skeemoihin (tapoihin ajatella ja reagoida) sekä niitä varten kehitettyihin selviytymiskeinoihin. Erilaisia skeemoja on nimetty paljon, muistaakseni niitä ovat mm. hylkääminen (alttius pelätä hylätyksitulemista), tunnevaje (kokemus ettei välitetä), ulkopuolisuus, suojattomuus... Pitää joskus tarkistaa. Lapsuudessa (kuinkas muuten) on mennyt taas joku mönkään, ja lapselle muodostuu eri tyyppisista tapahtumista johtuen ajattelu-/kokemustapa että hän ei esim. ole rakastettava, hänet hylätään, hän ei pärjää yksin, joutuu alistumaan jne jne. Näihin tuntemuksiin lapsi kehittää omat selviytymiskeinonsa, miten pärjätä ongelmia aiheuttavien skeemojen kanssa. (esimerkiksi skeeman välttämisellä eli pysymällä loitolla tilanteista, jotka aktivoivat skeeman).Epävakailla jotkut skeemat ovat vahvempia kuin ns. terveillä, ja mielialan ailahtelua aiheuttavat  äkkinäinen moodeista (minätiloista) toiseen siirtyminen. 


Eräs tuttavani käy tällaisessa skeematerapiassa (omakustanteisesti), mutta en tiedä miten hänellä on mennyt kokonaisuudessaan, jokin aika sitten hän kyllä kertoi että terapia on auttanut ongelmiin. Itsekin olen kiinnostunut tuon kaltaisesta työskentelystä, saas nähdä mihin psykodynaaminen lähestysmistapa minut vie! Skeematerapian näkemys epävakaasta persoonallisuudesta on kuitenkin lähellä sitä, minkä minä koen oikeaksi kuvaukseksi ko. häiriön luonteesta... mitä minä nyt voin tästä aiheesta sanoa.