Kohtuus

En selkeästikään ole kohtuun ihminen missään mielessä. Psykoterapia tuntuu junnaavan paikallaan, ja kerran on käynyt jo mielessä lopettaminen. Ajatukseni poikkoilevat miten sattuu. Tunteet eivät enää niinkään, mutta en voi estää kummallisia ajatuksiani soljumasta edes takaisin aivoissani. Aivan kuin ne voisivat vääntää näkemäni maailman aivan vääränlaiseen perspektiiviin; alan yhtäkkiä nähdä ja kuulla asioita tyystin eri tavalla. 

Nyt on hamstraus- ja ahmintapäivä. Se tarkoittaa sitä että haluaisin kaikkea paljon. On kyse sitten unesta, herkuista, alkoholista tai rauhoittavista. Haaveilen voivani turruttaa itseni tunnottomaksi. Jotkut päivät ovat sitä.

Haluaisin vain revetä kappaleiksi, menettää hermoni ja olla hankala ihminen. Mutta siitä ei olisi paluuta. Häpeäisin purkaustani niin paljon. En pysty näyttämään ihmisille sisälläni olevaa vihaa ja kipua. En tahdo että elämäni on järjestyksessä, koska se ei ole täydellisen järjestyksessä. Voisin vain antaa periksi.

Toisaalta aion alkaa terapian nyt kunnolla. Haluan joitain vastauksia terapeutiltani, ja ehkä uskallan kysyä niitä jo tulevana kertana. Haluaisin toisaalta kiinnittyä tunnetasolla häneen, koska hän vaikuttaa ihanan empaattiselta ihmiseltä. Sellaiselta jollaisin olisin tarvinnut tukemaan minua aiemminkin. Miksi minulla ei ole voinut olla kuuntelevia vanhempia, joilla on myötätuntoa? Joskus tuntuu että tarvitsemani huolenpito ja hellyys on pohjatonta.

Voi vittu tämä on sekavaa. En ole tottunut tällaiseen oloon jossa periaatteessa asiat ovat ok. Ei masenna tai ahdista, stressaa kyllä. En menetä todellisuuden tajuani, en nyt dissosioi tai tule hulluksi. Pystyn hengittämään, en kylläkään itkemään. Pystyn pitkästä aikaa katsomaan ihmisiä kaupungilla liikkuessani. Se on jo paljon. Se että olen kiinnostunut muista kertoo että uskallan havainnoida mitä en ole tehnyt vuosiin. Se kertonee myös siitä, että häpeän tunne on hieman väistynyt. En vain osaa olla tällaisessa tilassa, haluaisin palata siihen tunnottomaan taantumuksen olotilaan jossa olen paikallani ja ajatukset pyörivät samaa kehää. Asiat oli helppoja koska ei ollut vaihtoehtoja.