Miksi pitää olla niin herkkä toisten ihmisten kommenteille? Omasta mielestäni olen ihan ok tuulella, mutta sitten vain jotenkin hommat karkaavat käsistä ja lopputuloksena on yksi ärtynyt, loukkaantunut ja hankala pikku-Piipula. Onko nyt asia siis niin, että en tunnista omia mielialojani ja tunteitani ennalta kunnolla vai ovatko ne vain todella niin reaktiivisia?
Sitä paitsi minulla tekee pahaa, mutta ruokaa pitäisi syödä. Toisekseen päässä on outo olo, kuin siellä olisi jotain ylimääräistä aiempaan verrattuna. (Anna niiden olla aivot jooko???)
Ehkä se kiukuttaa, että rakas ystäväni ei ole reagoinut yhteydenottooni. Toivon hänestä jotain elonmerkkiä, mutta ehkäpä minun pitäisi itse vielä tavoitella häntä eikä leikkiä että telepatia on todellista ja loukkaantua sitten kun hän ei soita.
Alkoi pelottaa kun lopetin lääkkeet ihan seinään tuossa kuukausi (?) takaperin, mielialalääke jäi kerrasta pois koska unohdin sen pitkäksi aikaa. Tähän saakka on mennyt hienosti, mutta kun eilen puhuttiin psykiatrin kanssa siitä niin alkoi tuntua että jos masennus hiipii takaisin... Siinä tapauksessa aion näivettyä vain kotiin, sänkyyn. En jaksa enää samaa. Pitänee alkaa popsia pilleriä varmuuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti