Nukahtamisen kanssa on ollut vaikeuksia viime aikoina. Valvon myöhään, kuten nytkin kello käy jo kolmea aamuyöllä. Käytän lääkkeitä enää vain nukahtamista helpottamaan, ahdistukseen ei ole tarvinnut ottaa niitä pitkään aikaan. Toki voi olla että olen joutunutkin ottamaan, mutta en vain muista sitä. Joissain asioissa on minulla on ihmeellinen tapa unohtaa ne.
Nyt kun lääke vaikuttaa niin on ihanan lokoista pistää nukkumaan, ei tarvitse taistella asian kanssa ja turhautua. Olo on rento.
Voi kunpa osaisin tehdä päätöksiä elämässäni ja sitoutua niihin. Sitä tässä pohdin. Kiukuttaa ja itkettää miten olen asiani hoitanut niin huonosti... Haluaisin elää ja opiskella iloisin mielin, koska sitä tahtoisin tehdä. Oppia uutta ja sivistyä hieman. En tiedä mitä sillä tiedolla tekisin ja tekisikö se minusta jotenkin parempaa ja hyödyllisempää ihmistä tähän maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti