Yhtäkkiä mieleeni alkoi tunkea muistoja jostain 15 vuoden takaa kesästä, olimme lomalla äidin siskolla ja minulla oli uusi kasetti jota kuuntelin koko ajan. Jostain syystä minulla oli äärettömän paha olla. Jotain oli varmaan hullusti, mutta mitä. En minä yleensä muista mitään tunteita lapsuudesta, muuta kuin sen että pelotti ja odotin pahojen asioiden tapahtumista. Mutta niistäkään tunteista en saa kunnolla kiinni, en tavoita miltä se oikeasti tuntui. Mutta tuo tämän iltainen muisto ahdistuksesta ja pahasta olosta on todellinen, tunteineen ja yksityiskohtineen.
Jostain syystä sain päähäni googlettaa kyseisen laulajan, jonka kasettia kuuntelin. Sitten sanat ja melodiat alkoivat tulla mieleeni kun vain katsoin kappaleiden nimiä. Musiikki on ilmeisesti mitä parhain keino tallettaa asioita muistiin, ja noihin säveliin sitten tallentui varmaan tuon ajankohdan fiilis.
Pelkään sitä, että muistan jotain mitä en todellakaan haluaisi muistaa. Se olisi jotain mikä rikkoo kaiken pohjan, jos omasta tai perheeni taustasta paljastuu jotain kamalaa. Alkoholi on ollut se kauhein synkkä asia minkä olen toisen vanhempani taustasta kuullut... Isovanhempien väkivaltaiset, sairaat ja kieroutuneet kotiolot, viinaa ja pettämistä. Minusta tuntuu, että sisareni ovat ok monien näiden asioiden kanssa, he muistavat ja jäsentävät omia kokemuksiaan niistä mutta minulla ei ole mitään... Ei muistikuvia monestakaan asiasta.
Lapsuuden ahdistuksen täytyy varmaan olla aika suurta, että unohtaa millainen on ollut, mitä tehnyt ja mitä ajatellut perheestään. Pinnan alla on voimakkaita tunteita ja unohtaminen toimii puolustusmekanismina. Terapia herättää menneisyyden taas eloon, tuo sen lähelle.
Joku pokerityyppi voisi vain jatkaa eteenpäin elämää, minä en jaksa. Tänään on ollut muutoinkin huono päivä, aamusta saakka. Mitään erikoista ei tarvitse tapahtua, että päiväni olisi huono - aivoissa vain on joku moodi päällä ja sitä on hankala kääntää. Ainakin silloin kun ajatukset kohdistuu menneisyyteen. Ehkä tosin stressiä lisää se, että pitää olla kolmena päivänä viikossa luennolla; keskustella, nähdä muita, tulla nähdyksi. Putoan heti nollasarjaan mielessäni kun näen muita. Kuten todettua, olemassaolo ja nähdyksi tuleminen on raskasta. Joskus tuntuu siltä kuin voisin murentua siihen paikkaan kun joku tiedostaa läsnäoloni ja kiinnittää minuun huomiota.
Aion syödä karkkia ja jatkan möllöttämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti