On ollut ihan käsittämätön väsy eilen ja tänään, en ole sitä ymmärtänyt ennen kuin olen kirjaimellisesti sammunut alkuiltaunille. Pari tuntia unentuhinaa josta ei millään meinaa herätä. Tänäänkin minua piti herättää kolmesti ennen kuin edes tajusin kuka olen ja missä. En tiedä mistä tuo älytön väsymys iskee ja aivan yhtäkkiä... Nyt olen ollut aamuisin ylhäällä jo seitsemältä (lemmikin tuomia suuria pluspuolia elämässä) ja silti jaksan paahtaa iltaan kunnes klo 18 valot vain menee pois päältä. Kömmin sänkyyn ja sanon että lepäilen vaan mutta puolen minuutin kuluttua olen nukahtanut. Onneksi tämä ei ole masennusväsymystä, että ihan normaalin puolella varmasti mennään.
Miehentekele lähti sitten 20 minuutin varoitusajalla poikien kans baariin, mikä tarkoittaa laatuaikaa minulle ja jollekin hyvälle kirjalle - niin ja blogille. Omat kaverit ovat jossain teillä tietämättömillä - saletisti kyllä paremmissa paikoissa kuin minä vaikka kotiani suunnattomasti arvostankin. Eräistä haittatekijöistä huolimatta. Olen alkanut haaveilla muutosta, mutta ensin täytyy hoitaa joitain tärkeitä asioita kuntoon kuten työt ja opinnot yms.
Juttelin eksän kanssa puhelimessa jokin aika sitten. On se vaan niin ihana haista vittu- ihminen että :D Jokainen tärkeä ihminen elämässä opettaa varmasti jotain oleellista, hyvällä ja/tai huonolla tavalla. Tai tavalla jota ei osaa tai tarvi määritellä. Minä muutuin kontrollifriikistä nutturapäästä muutaman asteen rennommaksi tämän ko. ihmisen "ansiosta" tai sanoisinko myötävaikutuksella. Hän varmasti tietää vieneensä sydämeni aikoinaan ja myös särkeneensä sen, mutta toisaalta näistä sydänsuruista saimme usein aikaan hyvät keskustelut. Ehkä hänen traumatisoitumisensa aiemmissa suhteissa sai minut ajattelemaan alitajuisesti, että minä olen parempi, en tee sinulle samalla tavalla kuin ne muut...
Tästä aiheesta sain palautetta, varsinkin kun hän kuuli kuvioistani tarkemmin. Puhuimme siitä miksi ihmiset toimivat suhteissa järjettömästi ja vastoin kaikkia rationaalisia periaatteita. Miksi tuhota suhde jollain käsittämättömällä toiminnalla johon ei vaikuttaisi olevan tarvetta? Tuhoaako se toisaalta suhteen vai voiko se tehdä siitä vahvemman? Hänellä on ehkä enemmän kokemusta asiasta. Mietin voiko toiselta vaatia täydellisyyttä, sitä että ei koskaan tee virheitä tai väärin asioita. Tuohon harhaan "minä en koskaan petä luottamustasi tai tee väärin sinua kohtaan" ei kannata mennä, kuulemma - ei itsestäänkään voi mennä takuuseen (---aivan kuin en olisi huomannut omakohtaisesti---) Se on väärä ajatus ja lupaus, petos itsessään. Voihan toki olla että täydellinen ihminen on olemassa, mutta hän epäili tätä. Satutamme lähimmäisiämme ja teemme heille pahaa joskus väistämättä, ja se loukkaa. Tässä vaiheessa olin ihan hiljaa...
Ehkä asian voi nähdä tuostakin vinkkelistä... Ajattelemme, että minulle oikea ja täydellinen ihminen ei koskaan tee mitään pahaa, hän ei satuta. Hän välittää ja rakastaa niin paljon, että ei loukkaa teoillaan tai sanoillaan. Muussa tapauksessa, hän ei ole hyvä ihminen ja se oikea. Arvon kieltäminen onkin ehkä toimiva puolustusmekanismi omalle mielelle kun ei pysty käsittämään sitä miksi joku läheinen ja rakastava ihminen tekee jotain ikävää; on helpompi sanoa itselleen että ei se koskaan välittänyt enkä minä välittänyt, koska ei pysty yhdistämään itselleen tärkeässä ihmisessä hyvää ja pahaa.
Ongelma voi juontua jo kauas lapsuuteen, jossa pieni vauva tai taapero on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Vanhempien kuuluu olla luotettavia ja huolehtivia lapsiaan kohtaan, mutta kukaan äiti tai isä ei voi tehdä asioita ilman että he tuottaisivat jossain vaiheessa pahaa oloa tai pettymystä lapselle. Joskus se on lapselle niin ylitsepääsemätöntä, että rakkain ihminen ja hänen elämänsä ehto tekee jotain mistä seuraa lapselle pahaa oloa. Silloin lapsi voi alkaa idealisoida vanhempaa, sulkea sen pahuuden pois ja sijoittaa sen toiseen ihmiseen. Vanhempana tämä voi näyttäytyä mm.siinä että vihataan silmittömästi jotain jollain oudolla logiikalla valittua kohdetta.
Toisaalta pettymyksen tuottaneesta, tärkeästä ihmisestä voi myös erottautua, kieltää hänen arvonsa koska ei kestä sitä ikävää tunnetta siitä että hänen toimintansa on aiheuttanut surua, pettymystä ja ahdistusta. On helpompi sanoa, että ei se ihminen koskaan välittänyt, minä en välittänyt siitä... kuin ajatella että rakkaus ja oma rakas voi olla virheellinen ja inhimillinen. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti