Flip flip

Sanopa nyt sitten miten päivä meni. Flippaillessa, tai sitä suunnitellen. Onkin ollut jo tasaista pitemmpän aikaa. Turhan pitkään, ilmeisesti. Nyt on korkea aina ottaa korkojen kanssa takaisin kaikki mitä on tässä menneinä kuukausina menettänyt.

Johtuuko siitä, että elämääni on taas salakavalasti puskenut joitain uskontohörhöjä. Koitan pitää ohjat käsissäni, mutta jokin tosi syvällä majaileva piirre pyrkii esiin. Se on sitä yksinäisyyttä, eksyksissäoloa.

Tämä ei ole sairasta. Tämä on tervettä. Nyt tunnen terveellä tavalla epäterveitä tunteita. Tai eivät tunteet ole epäterveitä, ne ovat epäjohdonmukaisia tai vielä ehkä pikemminkin kertovat epäjohdonmukaisesta tilanteesta. Niitä kun pääsis tutkimaan terapeutin kanssa, mutta taitaa olla aika vaikeeta. Terapiaa on vain kerta viikkoon ja itse terapeuttikin vastustaa... Mutta sehän on vain normaalia, transferenssiä.

Mutta jollain hassulla tapaa olen tyytyväinen, onnellinen. En ole ihan tyhjästä keksinyt sitä, että olen vahva. Minä olen, oikeasti. Silloin kun kukaan ei tule sekoittamaan minua asiattomuuksilla, mitä toki tapahtuu tämän tästä. Olen kai järkähtämätön silti; asiat tulee hoitaa näin. Tämä on oikein.

Joskus oikean ymmärtäminen vie aikaa. Se tekee kipeää. Nyt ymmärrän monia ihmisiä paljon paremmin. On pelottavaa miten voi tuntea niin monia erilaisia tunteita yhtä aikaa; voi olla kaipuuta, pelkoa, helpotusta, luopumisen tuskaa, odotusta, jännitystä.

Tunteet ovat outoja.