Lööööv elikä rakkaus

Kiitokset ja kumarrukset Pullalle tunnustuksesta (jonka saapumisesta on jo vierähtänyt tovi). Tällainen se on:



Ja tunnustuksen reunaehdot menevät näin: 
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it- lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tunnustus lämmitti mieltä ja sai jopa punastumaan. Käyn piipahtamassa tuolla Pullan blogissa, se on yksi omista suosikeistani. Pulla viljelee minuun uppoavaa sarkasmia ja itseironiaa ja tekee vaikutuksen omintakeisella tyylillään.  Ja kissaihminenhän ei voi olla muuta kuin hyvä ihminen :) Sympatiani ovat Pullan puolella.

Joten tunnustus Pullalle itselleen, mutta koska nämä pitänee antaa eteenpäin (eikä takaisin päin?) niin tässäpä viisi lisää niitä blogeja joiden pitäjille haluan ilmaista kiitostani vaikuttavista ja mahtavista blogeistaan:

1. La vita é bella. Illusian blogi on sympaattinen ja iloinen. Se saa ajattelemaan että arkisissa asioissa voi olla - ja usein onkin - mukavat ja kauniit puolensa. (Luin myös Illusian aiempaa blogia, joten tiedän hieman taustaa ja että asiat eivät ole aina olleet ihan näin...)

2. Surusumua. Surusumun blogi oli ensimmäisiä, joita aloin lukea. Samastun moniin hänen kertomiinsa kokemuksiin ja tunteisiin. Tykkään myös Surusumun tavasta kirjoittaa terapiastaan ja oivalluksistaan. On ollut ilo lukea, että masennus alkaa olla voitonpuolella.

3. Lauran arkielämää. Laura kirjoittelee mielenkiintoisesta elämänvaiheesta pienen vauvan äitinä ja opiskelijana. Tuhat hatunnostoa hänelle rohkeudesta ja aitoudesta! Blogista välittyy ihana lämpö ja rakkaus; sellaiseen haluaisin itsekin kyetä. Toivon Lauralle perheineen paljon voimia, ennakkoluuloisia ja kyynisiä ihmisiä ei kannata kuunnella :)

4. Rampamielen seikkailut. Rampamielen kertoma on pysäyttävää ja äärimmäisen tärkeää. En tiedä mitä sanoa, koska oikeastaan mitään ei voi tällaiseen sanoa, riittäviä sanoja ei vain ole. Se on hienoa, että Rampamieli on nyt onnellinen ja kokee upeita asioita. Hänen kertomansa on ollut äärimmäisen mykistävä minulle itselleni, minkä lisäksi olen myös herännyt miettimään omaa ammattiani ja työtäni lastensuojelun sossuna. On tärkeä, että Rampamieli antaa äänen niille, jotka eivät jaksa kuin vaieta.

5. Gloomy Sunday. Minulle aika uusi blogituttavuus, mutta olen kahlaillut tekstejä illat pitkät. On ollut jännittävää lukea blogitekstejä pitkältä ajalta, ja Sean tarina muistuttaa minua eräästä omasta läheisestä. Myös hänen kohdallaan on ollut kiva huomata, että elämä alkaa kantaa.

Notta tässä olisi pienet tekstinpätkät, var så god.