Aika juoksee nopsaa eteenpäin, ihan kohta on joulu ja voi alkaa samoin tein valmistautua uuteen vuoteen. Joistain asioista olen saanut tämän vuoden aikana kiinni, moni taas on vielä tavoittamattomissa.
Tavoittamaton asia nro 1: kuka minä olen, mitä pidän tärkeänä, mihin haluan/voin sitoutua. Siinäpä kysymyksiä ja pohdinnan aiheita. Monet jutut tuntuvat merkityksettömiltä; minulla ei ole kovin paljoa haaveita ja tavoitteita, ne eivät ole mitenkään konkreettisia. "Haluan olla onnellinen." Siinä esimerkki. "Haluan oman, kauniin kodin." Ei mitään käsitystä siitä mitä töitä haluan tehdä, mihin muuttaisin asumaan valmistumisen jälkeen, olisinko parisuhteessa. Monista asioista haaveilen etäältä (siitä oikeasta parisuhteesta), mutta kun ne tulevat lähelle, alan paeta niitä. En malta asettua siihen tilanteeseen. Todellisuus ei ole koskaan ollut minulle kovin antoista, johtuneeko siitä että lapsena ja teininä oli vain pakko elää mielikuvissa.
Mahdollisesti juuri se, että ei ole ollut mahdollisuutta saattaa loppuun nuoruuden kehitystehtäviä, kostautuu nyt. En pysty arvottamaan asioita ja suhteuttamaan niitä. En tiedä mitä haluan, ja minkä odotan tekevän itseni onnelliseksi. Siitäpä on vaikea lähteä suunnistamaan elämäänsä eteenpäin.
Vielä joku vuosi sitten päämääräni oli yliopisto. Nyt aika sen jälkeen näyttäytyy... näköalattomana. Siellä ei ole mitään. Ehkä en ole vielä valmis jättämään yliopistoa, mutta jotain muutosta senkin suhteen kai tapahtuu.
En ole valmis perheen perustamiseen, joten miksipä sille uhrata ajatuksia nyt. Kyllä se alkaa sitten kaihertaa mieltä, jos halu siihen syntyy.
Nyt pitäisi vaan keskittyä opintoihin ja terapiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti