Olen päivän aikana selvitellyt raha-asioitani ja opiskellut. Olen tällä viikolla opiskellut poikkeuksellisen paljon, jos noin keskimääräiseen panokseeni vertaa... Olen myös katsellut telkkua ja katsoin myös Arto Halosen dokumentin Sinivalkoinen valhe. Tenttikirjoista taas olen oppinut kyseenalaistamaan kaiken, kaikki on vain sosiaalisen elämän ja kulttuurin tuotosta, konstruktiota. Minua vain ärsyttää jotkut kurssit ja niiden sisältö, onneksi ne loppuvat.
Olen myös ehtinyt miettiä eilistä. Vieläkään en tajua, että en näe minua jättänyttä ihmistä enää. Ehkä en koskaan. Hänen jättämisensä oli sitä, että hän päätti häipyä haluamatta olla tekemisissä kanssani. Hänellä oli hyvät syyt, sitä en kiellä. Ymmärrän häntä ja tulen asian kanssa toimeen; kuten sanoinkin hänelle ettei minulla varmaan enää mikään traumaosa tähän reagoi vaikka helvetin paskalta tuntuukin.
Häilyn varmaan tälläkin hetkellä kahden ääripään välillä; yritän vakuuttaa itselleni, että jokainen ihminen on arvokas ja jokaisella elämällä on merkitys (vaikkei sosio-ekonomisessa rankkauksessa yhteiskunnan kermaa olisikaan), mutta joku laittaa vastaan. Mitä merkitystä millään tekemisellä noin isommin ajatellen on? Kaikki tämä on kuitenkin harhaa, miksi tehdä ihmisestä väkisin joku muita eläimiä ylempi otus, jossa elämä on moraalisesti arvokasta. En ymmärrä. Ihme apinalaji tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti