Elämässä on vallalla nyt kyllä sellainen paikoillaan junnauksen aikakausi. Siis toki merkittäviä asioita on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana, ja olen oppinut käsittelemään tunteita eri tavalla. Haluaisin vain jonkun sysäyksen kohti vielä jotain... uudempaa ja merkittävämpää muutosta. Olisi mukava tehdä jotain itselle täysin uutta ja vierasta. Ei sen varman tarvitsisi olla juuri sen kummempaa kuin että lähtisin huovutuskurssille työväenopistoon tai menisin johonkin uuden oppiaineen luennolle. Mutta jotenkin siinä liikuttaisiin taas mukavuusalueen rajoilla, enkä tiedä uskaltaisinko sittenkään... ... ... Edelleen minua pelottaa joutu vieraisiin tilanteisiin, joissa minulla ei ole valmista sabluunaa miten toimia. Haluan pitäytyä tutussa ja turvallisessa.
Terapia on ollut mitään sanomatonta. En vain keksi miten pääsisin tuosta pelkästä ajatusten pyörittelystä eteenpäin. Pää tyhjenee oikeastaan joka kerta kun menen terapiakäynnille, haluaisin mieluiten puida jotain 20 vuotta vanhoja juttuja ja kokemuksia tapahtumatasolla. Mutta kun en minä muista miltä ne tuntuivat. Terapeuttikin on aika voimaton ja keinoton kun ei mitään "läpimurtoa" tapahdu.
Mietin paljon ihmissuhteita, erityisesti tapailua ja seurustelua. Kaverisuhteisiin olen onnistunut luomaan jotain pysyvämpää, ja on ollut ilo huomata että välimatka ei kuihduta oikeaa ystävyyttä. Mutta miehet, niistä en ymmärrä mitään. Vai pitäisikö oppia ymmärtämään ensin itseään; omia tunteita, tarpeita, motiiveja ja haaveita. Ehkä sitten voi miettiä sitä, että onnistuuko niiden yhdistäminen jonkun kanssa. Tällä hetkellä olen kai ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.
Noh, ehkäpä pidän hieman taukoa tänne kirjoittelussa taas, kun ei ole oikein mitään sanottavaa. Mietin usein mikä tämän blogin funktio on. Minä tarvitsisin jotain hyviä perusteluja sille, miksi juuri minä voisin kirjoitella omia juttujani internetin ihmeellisessä maailmassa... Vaikka luen itse mielelläni muiden, minulle tuntemattomien blogeja. En tiedä, kaipaan oikeutusta kaikelle tekemälleni välillä. Kaiken pitäisi olla mietittyä ja merkityksellistä. Voi huokaus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti