Unelias

Nukahtamisongelmat ovat jokseenkin kokonaan poistuneet, enää ei tarvitse valvoa aamuyöhön. Se on hyvä se, nukahtaminen ei sinällään pelota. Olen vain ollut torstaista saakka todella väsynyt. Tänä aamuna ei ollut sitä masennustunnetta, en tiedä voiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa että viime yönä nukuin noin 11 tuntia ja aiemmin olen joutunut nousemaan 8 tunnin yöunilla? Liian vähäinen uni masentaa minua, ei ole kauhean yllättävää :) Keho on jäykkä ja hidas, se on ihan selkeä tunne. Mieli on turta.

Kävin eilen keskustelun eksäni kanssa ja puhuimme tästä meidän tilanteestamme. Olo on yhtäaikaa surullinen ja helpottunut. Nyt molemmat ovat tilanteen tasalla, mikä on reilua. Jospa se tästä mieliala paranisi ajan kanssa, kun alkaa tottua toisenlaiseen elämään - tämä muutosvaihe on uuvuttava, kun arki muuttuu ja myös ajattelutavan on muututtava - enää ei ole meitä, toki toivon että joku päivä voi olla "meidän ystävyytemme"- ajattelua. Pääni vaan tuntuu fyysisestikin painavan tällä hetkellä niin paljon, että en ehkä jaksa analysoida tunteitani ja prosessia.

Tämä sunnuntai on ollut todellinen löhöilyjen löhöily päivä. Aivot ovat ihan sumeat, no katsoin kyllä yhden mielenkiintoisen dokumentin että vähän tuli virtaa ja liikettä korvien väliin. Nyt sitten odottelen iltaa, että voisin katsoa elokuvaa ja maata hieman lisää. Ehkä pitäisi kipaista hetkeksi ulos raikkaaseen ilmaan, niin unen laatu voisi olla ehkä parempi eikä tarvitsisi koisia kellon ympäri... ??? Jotenkin minulla on tunne siitä, että nuo aamuiset masentuneisuuskohtaukset liittyvät juuri siihen unen laatuun ja määrään. Tai ehkä unien sisältöön? Unissan on kyllä toistunut joitain teemoja ja ihmisiä, jotka ovat palauttaneet mieleen masennuksen tunteita ja ajatuskuvioita.