Talsin tuossa joku hetki sitten kotiin. Katsoin isoa, tyhjää asuntoa niin hiljaisena. En tiedä kumpi hiljaisuus oli kamalampaa, oman kodin vain pään sisäinen. Mietin, mitä tekisin parisuhteella. Nyt ajatus ahdistaa, minun pitäisi taas jakautua olemaan useampi. On vaikea selittää edes itselleen, miksi en pysty suhteeseen. Ehkä en vain ole koskaan rakastunut tarpeeksi? Ehkä en ole rakastanut tarpeeksi? Minulla on vain liikaa eri ääniä pään sisällä, jotka argumentoivat toisiaan vastaan. Vie itse aina pohjan kaikelta, sabotoimalla omat tunteet ja suhteet.
Minä en jaksaisi suhteen arkea nyt. Pelkäisin koko ajan, että milloin alkaa tuntua siltä kuin vanhemmista. Milloin alan haluta pois - en pysty vakuuttumaan siitä, että joskus on ihan normaalia olla kyllästynyt ja onnetonkin ja turhautunut. Jotenkin olen kauhuissani ja oloni on merkityksetön, kun mietin vanhempieni keskinäistä suhdetta ja lapsuudenkodin ilmapiiriä. Minulle se merkitsee loppua, minun itseni loppua ja tuhoa.
Mietiskelin, että onkohan vanhemmillani ollut pahoja ongelmia jo minun lapsuusaikanani. Jotain sellaista minkä olen sisäistänyt koskemaan itseäni. Pelkään, että olisin puolisona (ja erityisesti vanhempana) kyllästynyt ja todellisuuspakoinen. Pelkään sitä, että alkaisin pelätä ja menisin paniikkiin kaikesta.
Koskan pohdin tällaisia asioita, en todennäköisesti ole valmis mihinkään suureen juttuun. Koska vaikka sekoaisin jostain hormonimyrskystä, menisi se kuitenkin ohi ja omat ongelmat olisivat edelleen olemassa - kummalliset, vääristyneet skeemat ja käsittelemättömät tunteet ja traumat. Ne harvemmin hoituvat ihastuspiikillä pysyvästi.
Yritän nyt tasata unirytmiän unilääkkeellä. Koitan myös pitää säännöllisyydestä ja rutiineista kiinni, toivon sen tuovan turvallisuuden tunnetta kun tähän saakka ne ovat tuoneet turhautuneisuutta ja kiukkua. Mitä jos kehoni alkaisikin pitää aikatauluista, ja oppisin tulkitsemaan sen viestejä. Välillä olen hukassa itseni kanssa, olo on kuin vauvalla ettei tiedä eikä osaa itse sanoa mikä vaivaa ja miten tyynnyttää itsensä. Olipa kyse sitten emotionaalisista tai fyysisistä jutuista.
Mutta, nyt viikonloppua viettämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti