On ollut kiva taas huomata, että ei elimistö kilju sitä hiilarimättöä ja herkkuja ihan nonstoppina 24/7. Välillä se on vaan korvien välissä se ongelma, että kävelenkö karkkihyllyn ohi. Olen alkanut tehdä taas ruokaa itse, se helpottaa arjen rutiineja.
Ja olen alkanut laittaa itselleni rajoja, sinne missä niitä on helpompi pitää. Eli olen alkanut karsia tietokoneella olemista ja netissä surffailua. Tietyt koukuttavat toiminnot kuten joillain tyhjänpäiväisillä foorumeilla pyöriminen on "sallittua" vain kerran viikossa, ja saan tarkistaa tietyt asiat vain silloin. Blogissa ja sitten seuraamissani blogeissa saan käydä päivittäin katsomassa postaukset, mutta joissain ajantappoblogeissa saan käydä myös vain kerran viikossa. Niihin ajantappoblogeihin liittyy usein myös välillä sellaista kateutta ja ärsytystä, mutta en ole osannut lopettaakaan niiden lukemista. Niitä pitää ihmiset, joiden kanssa en usko että oikeassa elämässä synkkaisi yhtään. Siksi olen sanonut itselleni, että ei kannata käydä hankkimassa pahaa mieltä vaan keskittyä omaan elämään.
Minulle tyypillistä on tietynlaisten ihmisten ihannointi ja toisaalta kadehtiminen. Voi kun voisi siltäkin säästyä. Tänään oli taas yksi pieni askel siihen suuntaan, että eläisin vain itseäni varten; kävin pitkästä aikaa nimittän shoppailemassa. Oli kiva saada pari uutta vaatetta. Mietin kotimatkalla sitä kun ajatusmaailmani on aina ollut kovin mustavalkoinen enkä ole viitsinyt panostaa edes vaatteisiin kun olen "niin läski". Läski ei ansaitse vaatteita, meikkejä, kampaajakäyntejä. Jne.
On vaikea rakastaa itseään ja pitää itseään arvokkaana. Mutta yritän niin tehdä, ehkä se vielä joku päivä tuntuu aidolta ja pysyvämmältä olotilalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti