Jostain olen saanut sellaisen päähänpinttymän, että hyvässä ja täydellisessa elämässäni olisin ollut kaikin puolin valmis ihminen noin 19-vuotiaana muuttaessani pois vanhempien luota. Minun olisi tullut olla järkevä, vastuullinen, ahkera, itsevarma, määrätietoinen, omanarvontuntoinen, tiedostava ja erehtymätön.
Luultavasti tämä ajatus on jonkun vaativan puoleni aikaansaannoksia. En osaa olla armollinen, vaan piinaan itseäni jatkuvilla syytöksillä jostain. Milloin en ole osannut suunnitella rahankäyttöäni, pitää kiinni opintosuunnitelmasta tai rakentaa/ylläpitää ihmissuhdetta. Olisin voinut tehdä kaikki asiat elämässäni paremmin, tehokkaammin, menestyksekkäämmin. Olisin voinut olla niin paljon parempi ihminen. Ehkä sitten se joku olisi pitänyt minusta.
Harmittaa. On mennyt tuhansia euroja johonkin asiaan z, joka ei todellakaan ole ensiasuntotili. Se on romukoppakategoria kaikelle turhalle. On mennyt lukuisia (satoja) sumuisia päiviä tekemättä mitään järkevää tai hyödyllistä. Olen tuhlannut aikaani, käyttänyt sitä huolettomasti. Olen sössinyt lupaavia ja kivalta vaikuttaneita ihmissuhteita, koska minä vain olen. En ole osannut muuta.
Jotain kuitenkin itää korvien välissä, nyt vihdoinkin. Joku kyky tarkastella itseään hetkittäin eri tavalla, kauempaa, oikealla tavalla kriittisesti ja kyseenalaistaen. Kyseenalaistan oman kyseenalaistamiseni; olenko muka aina niin huono ja paska kaikessa. En. Kai. Näen virheeni, koitan ymmärtää itseäni ja pyrin sitten virheeni analysoituani parempaan. Aina ei voi voittaa. Vaikeaa on erottaa itsensä armahtaminen ja vääränlainen oikeutus toisistaan. Vääränlainen oikeutus on tekosyiden etsimistä ja niiden käyttämistä aina ja joka paikassa toistamiseen. Mitään uutta kuitenkaan oppimatta.
En ikävä kyllä ole osannut toimia kuten superegoni haluaisi, voi voi. Eipä tässä kai kuitenkaan voi muuta kuin koittaa jatkaa taapertamista elämässä ja pohtia asioita sitä mukaa kun niitä tulee vastaan. Se kai olisi hyvä tavoite johon päästä, olla huolehtimatta tulevaisuudesta tai menneisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti