Tämän vuoksi en todennäköisesti ehdi meikata töihin, mutta onks välii? Eipähän uskaltaudu kukaan juttelemaan kun näyttää hieman kuoleman kosiskelemalta.
Aamu. Ei mene jakeluun, että ulkona on l ä m m i n jo nyt. Minulla ei ole mitään hellevaatteita. Ainakaan mitä kehtaisi pitää niitä. Nyt juon kahvia (maistuu myrkylle) ja syön makkaravoileipää (myrkyn jälkeen ei maistu miltään).
Yöllä oli paha olla. Itketti. En tiedä miksi, en saanut siitä tarkalleen kiinni. Luulin sitä yksinäisyyden ja hylätyn olon tunteeksi, mutta kesken sen vuodatuksen tuli mieleeni, että näinhän minulle käy aina kun on PMS. Itku loppui aika hyvin siihen. Kuinka paljon on merkitystä sillä, että miten selittää tunteensa? Tämä on mielenkiintoista. Onko taustalla aina välttämättä mitään kovin psyykkistä juttua? Jäinpäs vain miettimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti