Olen öllötellyt koko illan sohvalla. Tai koko päivän oikeastaan. Makasin ensin katsomassa Simpsoneita useamman tunnin sivusilmällä, sitten nukahdin hetkeksi ja sitten kävin kaupassa ja sitte katsoinkin jääkiekkoa. Ja tein opiskelujuttuja siinä koko ajan, mutta ne eivät oikein edenneet riittävän ripeästi. Koitin pitää kirjoittamista pääosassa, mutta aika myöhään meni silti senkin kanssa.
Nyt jumiuduin katsomaan ensin jo monta kertaa näkemääni The day after tomorrow'n, joka on pakko katsoa joka kerta kun se tulee. En ymmärrä miksi, yksi kerta olisi kyllä riittänyt koska ei se kummoinen elokuva ole. Ehkä se on juonikaareltaan juuri sopivan simppeli. Tarvittava määrä amerikkahöpöhöpöä, jotta lopussa voidaan juhlia maailman pelastumista ja mikä-elämässä-oikeasti-merkitsee- juttuja. Jip-vitun-pii.
Nyt en pääse sänkyyn ajoissa kun Maikkarilta tulee Cast a away. Riipaisevaa kun mies luo mielessään itselleen lentopallosta kaverin, ja kiintyy siihen kuin oikeaan ihmiseen. Kertoo jotain ihmisolennon luonteesta.
Alkaisi uusi viikko. En jaksa odottaa ylimääräistä vapaata ensi viikon torstaina. Ihanaa saada nukkua arkena pitempään. Pitäisi vaan jaksaa sitä ennen vielä monta työpäivää ja piipahtaa terapiassa. Minulla on ollut vähän tunnoton ja kiireinen olo tämän viikonlopun. Ne tuntemukset taitavat kulkea käsi kädessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti