Yöttömät yöt

Menin sitten töihin. Olen pärjännyt ihan hyvin, tosin toki ne omat pahat tavat istuu aika tiukassa. Töihin on vaikea tarttua, arkailen ja arvon liian pitkään. Sitten kaikki kasautuu. Mieli on kuitenkin suhteellisen levollinen, mutta välillä tulee läpilyöntejä tiettyjen tunteiden ja ärsykkeiden suhteen. 

Olen myös muutaman yönä herännyt kamalaa tunteeseen ja olotilaan. Joku päivän episodi on jäänyt jumittamaan päähäni, ja en ole ymmärtänyt sitä töiden jälkeen purkaa ulos. Ne tunteet ovat niitä häpeän tunteita, ja pelkoa siitä että mokaa ja nolaa itsensä. Yöllä olen sitten havahtunut voimakkaisiin tunteisiin, enkä ole halunnut mennä töihin koska olen vaan niin epäonnistunut ja paska ihminen. 

Enkä ole. Olen oppinut paljon uusia juttuja ja vanhat ovat jo rutinoituneet. Enää ei tarvitse kaikkea kysyä tai vaivata työtovereita. Ehkä itseluottamukseni on noussut sen verran, että en romahda heti jos esitän "tyhmiä" kysymyksiä tai en heti ymmärrä. On luvallista sanoa, että en vaan tajuu. Mutta silti niin tilanteita on, kun kaikki uhkaa romahtaa. 

Eli pääsääntöisesti kaikki on kohtuullisen normaalia ja tasaista. Sitten jotkin ihmejutut laukaisevat häpeän ja saavat lamaantumaan. Unissa ne varsinkin sitten tulevat, ja aamulla on kurja nousta ylös huonosti nukkuneena. Se häpeä on jossain niin syvällä sisimmässä, vahvana uskomuksena ja kokemuksena omasta huonoudesta. Se on joku aivan oma moodinsa, jota en ole pystynyt käsittelemään ja sulattamaan.

Ehkä vielä joskus. Ihanaa, että on viikonloppu. Minulla on on jo suuret suunnitelmat miten vietän laatuaikaa itseni kanssa ja pohdiskelen näitä kammottavia kokemuksia. Tuossa taisi olla pieni ristiriita... Mutta ei välttämättä. On oman itsensä kanssa oleminen laatuaikaa vaikka se pitäisikin sisällään asioiden ruotimista; se nimittäin helpottaa kummasti ja vapauttaa energiaa muuhun käyttöön - sitten lopulta. Minulla on kummallisia kehämäisiä ajatuskulkuja -siis edelleen, masentuneena se oli pahempaa- mutta olen saanut hetken hengähtää niistä, kun olen käyttänyt aikaani tunteiden tunnistamiseen, sanoittamiseen ja muuhun tarkkailuun. Se on kai sitä läsnäoloa se.