lauantai 26. heinäkuuta 2014

Pelottava äiti

Nyt ehkä osaan pukea sanoiksi sen miksi äiti on ollut turvaton ja traumatisoiva hahmo. Olen jo aiemmin todennut hänen olleen/olevan arvaamaton (mikä kertoo hänen omasta traumataustastaan), mutta nyt aloin kaivella asiaa omien tunteideni kautta. Miksi alan dissosioida kun hän on tietynlaisessa tilassa? Hän muuttuu silmänräpäyksessä joksikin pelottavaksi olennoksi, johon ei saa enää mitään yhteyttä, hän vain raivoaa (turvaton tunne, pitää karata kauas pois). Ilmeisesti läsnä on niin paljon hänen omaa tuskaansa, loukatuksi ja hylätyksi tulemisen tunnettaan, että siitä täytyy paeta. Jos hän ei kestä, miten minä voisin kestää?

Äiti ei myöskään muista näitä tilanteita tai osaa yhdistellä niitä jälkikäteen. Hän elää aina yhtä moodia (mikä sekin kertoo traumatisoitumisesta). Hänen osiensa välissä ei ole sidettä, ei jatkuvuuden tunnetta. Häneen ei saa yhteyttä. Päätökset ovat äkkinäisiä, helposti tehtävissä ja helposti kumottavissa. Tämän näkökulman näin nyt; äiti ei ole voinut yhdistellä omia puoliaan eheäksi kokonaisuudeksi (kuten en minäkään kunnolla) ja hänen olemisensa on lopulta kuitenkin hyvin haurasta. Siihen tasaiseen olemiseen alkaa uskoa ja siihen haluaa uskoa niin kovasti, että sulkee ne muut muodot pois mielestään. Unohtaa, dissosioi, pyyhkii pois. Kunnes taas räjähtää. Kunnes äidille tulee taas joku kummallinen, ehkä jopa hieman hypomaaninen, jakso jossa hän touhuaa asioita. Masentuneena hän hääräsi kaikenlaista, koitti repiä itsensä niillä pois depressiosta. Teinhän itse samaa vielä jokunen vuosi sitten. Masennus kääntyi "energiaksi", joka oli oikeasti kaikkea muuta.

Aloin voida pahoin töissä. Tapasin niin kipeän ihmisen, että reagoin miettimällä omaa äitisuhdettani. Pelottaa, että muistan jotain. Tunnen jotain. Siksi kai valvon. Helle on pistänyt elimistön sekaisin, ja nyt varmaan alkaa myös taas ajanjakso jolloin en saa unta ennen aamuyötä.


Olisiko vammauttaneita muistoja helpompi työstää, jos olisi ollut tukevia ja suojaavia suhteita lapsuudessa? Selviäisikö traumoista yhtään paremmin? Nyt haluaisin pistää pään pilveen ja nukahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti