Näkymätön vanne kiristää päätä eikä helle helpota tilannetta. Suuta kuivaa ja vituttaa ihan hirveästi.
Töissä on ollut jo parina päivänä jotenkin kireä ilmapiiri, tai niin ainakin minä tulkitsen. Tai, otetaanpas takaisin. Uusia kasvoja, jotka ovat olleet nihkeitä. Ja saaneet minut luulemaan, että teen väärin tai olen väärin. En tiedä mistä on kyse. Omasta epävarmuudestako, ja sitten hyeenat hyökkäävät heikomman kimppuun? Luultavasti jossain kohtaa kyse on virhetulkinnasta, tai ainakin otan raskaasti ihmisten ikävät eleet ja ilmeet ja lausahdukset. Ei vaan jaksa olla rento enää.
Oppitunti nro 1: kaikki ei välttämättä johdu minusta tai ole mitenkään yhteydessä minuun - muillakin voi olla huonoja päiviä, jotka he heijastavat minuun kun satun paikalla olemaan. Pitäisi vain oppia tekemään oma työnsä ja olla vähät välittämättä siitä miten muut tekevät. Edelleen huomaan sen, että ärsyynnyn kun en osaa kommunikoida ja minua ei ymmärretä tai sitten tulkitaan väärin. Siitä seuraa tunne ettei kukaan edes halua ymmärtää, vaan mieluummin nauraa. Kiitos, vittu, kiitos niin paljon.
Teen vielä pari hommaa, ja sitten jatkan vielä illalla kotona joitain asioita. Ei niin saisi tehdä, mutta se helpottaa itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti