Läheltä piti

Olin joululomalla synnyinseuduillani käymässä. Monet asiat siellä tuntuivat niin kaukaisilta ja vierailta. Minun on vaikea uskoa ja palauttaa mieleeni että minä todella asuin siinä talossa missä isäni edelleen asuu. Minulla oli siellä huone missä elelin läpi... no kaikenlaisten aikojen. Olen varmasti odottanut pois pääsemistä ja muuttoa, vaikka en varsinaisesti sellaista tunnetta muistakaan. Pinnan alla on varmasti ollut monenlaisia tunteita, joihin en ole päässyt käsiksi. Ne on pitänyt pitää piilossa tukahdutettuina. Totta kai lähdin sitten täysi-ikäiseksi tultuani muualle opiskelemaan... en olisi voinut jäädä samaan paikkaan enää. Silti, siitä kaikesta itsestäänselvyydestä huolimatta, minusta tuntuu nyt siltä kuin olisin vain täpärästi selvinnyt jostain kamalasta. Ehkä tunne kumpuaa siitä, että nyt ymmärrän kärsineeni paljon - tiedostamattomastikin - ja sen nähdessäni säälin pientä minua, joka olisi voinut myös jossain tilanteessa jäädä vielä vanhempiensa vangiksi sinne tukahdutettujen tunteiden pesäkkeeseen. Se kylmää sydäntä. 

Ehkä minulla ei saanut olla asiat huonosti lapsena ja nuorena. Siksi uskottelin niin itselleni, ettei todella ollut mitään pahaa. Enkä edes uskotellut, vaan asia oli niin, sillä vanhemmat sanoivat ja tiesivät paremmin. Sitä pahaa ei vain ollut. Se oli jossain muualla, siksi lohkoin sen itsestäni jonnekin.

Mieleni on ollut sidottu, eikä sen vapauttaminen ole helppoa. Elän ehkä edelleen jollakin osallani sitä aikaa, kun en ollut vapaa tuntemaan ja elämään, siksi tuntuu niin oudolta että minä voin ja saan tehdä mitä haluan. Mutta silti valitsen useimmiten oman kodin piilon, sinne pääsee pakoon. Pakenen muita ihmisiä ja kokemuksia monista eri syistä. 

Toisaalta, jospa tarvitsen oman kodin rauhaa. Jos minulle on hyväksi huolehtia itsestäni niin, että voin maata yksin kotona katsomassa elokuvia ja tuntea samalla turvallisuuden tunnetta. Se on ihanaa, vaikkakin tylsää. Minä voin olla vihdoinkin omassa kodissani vapautunut ja oma itseni mitä en voinut 19 vuoden aikana vanhempien luona olla. Joten jos nyt vihdoinkin saan tuntea tuota turvaa ja varmuutta jonka pitäisi olla itsestään selvää kaikille, niin miksi en nauttisi siitä? Se ei voi olla pahaksi.