Aamulla herätessä oli vähän sellainen lievästi hämmentynyt meininki. Näin hyvin todentuntuisen synnytysunen. Paitsi, että synnytys ei sattunut sitten yhtään. Eli voiko sitä sanoa todenmukaiseksi?
Ainoa mitä tunsin, oli kun vauva alkoi laskeutua ja valmistautua todella syntymään. Se oli kummallinen tunne, kun joku liikkui sisällä enkä pystynyt vaikuttamaan siihen. Mutta ei se silti sattunut. Näin vauvan syntymän, unessa vatsa oli tosi pieni, ja ihan parilla työnnöllä vauva humpsahti maailmaan. Otin vauvan itse vastaan ja nostin syliin. En tiedä mitä sukupuolta se oli. Se vain oli täydellinen. "Liian" täydellinen. Ei limainen, kummallisen värinen tai kummallisen mallinen tai muutenkaan sellainen, joka olisi juuri ahtautunut ja puristautunut jostain liian pienestä kanavasta ulos. Se oli kuin nukkevauva, mutta silti oikea. Melko iso.
Jotenkin olin hieman odottavalla kannalla juuri ennen vauvan syntymää. Odotin siis sitä sattuuko synnyttäminen. Ja jos oikein muistan, niin olin niin keskittynyt siihen asiaan että samalla kai koin etten huomannut kipua. Pelkäsin, että tulee vammoja. Ei tullut.
Olen kerran aiemmin nähnyt synnytysunen. Silloinkaan synnytys ei sattunut varsinaisesti, mutta tunsin kun vauva tuli ulos. Eikä minulla ole tosielämässä synnytyksiä ollut, joten en tiedä mistä on kyse.
Ehkä hämmästelen unta sen vuoksi, että harvoin niissä on tuota fyysisen tunteen ulottuvuutta. Siksi kai tämä oli aiheensa lisäksi muutoinkin harvinainen uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti