Olen aloittanut kesäloman vieton, terapia jäi tauolle. Pinnaani kiristi kun en osannut taaskaan puhua mitä olisi ollut hyvä puhua. Koko terapian tarkoitus tuntuu olevan hukassa. Onpa yllätys. Ehkä kerään loman aikana voimia, jotta jaksan jatkaa loppukesästä.
Olen hieman ahdistunut ja toimintakyvytön. Kesä tuntuu valuvan hukkaan tuon paskamaisen sään takia. Minä kun niin odotin kivaa kesää, erityisesti aurinkoa ja lämpöä. Niillä kun on kovin suuri merkitys mielialalleni. Nyt synkistelen sään kanssa kilpaa.
Pidän ehkä pientä taukoa blogistakin, koska ei minulla ole nyt juuri mitään kirjoitettavaa. Aivot ovat off-tilassa. Kerään voimia.
Yritä puhua nimenomaan näistä tuntemuksista terapiassa. Vaikka et pystyisi sanomaan jotakin tiettyä asiaa, olisi tärkeää, jos pystyisit kertomaan sen, että sinun on hankalaa puhua. Terapiassahan tarkastellaan myös teidän keskinäistä suhdetta ja luulen, että asioita voisi aueta, jos pääsisitte miettimään yhdessä mikä tuota suhdetta hiertää. Sehän on aivan normaalia ja jopa tarkoituskin, että omissa vuorovaikutussuhteissa ilmenevät ongelmat tulevat myös terapiasuhteeseen, joten sinun ei tarvitse yhtään pelätä kertoa että terapia tuntuu sinusta vaikealta tällä hetkellä. Päinvastoin, uskon, että se avaisi ovia eteenpäin. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos tsemppauksesta; näinhän tuo asia taitaa olla kuten sanoit. On erinäisiä asioita, joita olisi erittäin tärkeä sanoittaa terapiassa, vaikka vain sen verran että sanoo miten vaikeaa se on, mutta joku blokkaa sen. Ja mitä pitempään on puhumatta, sen vaikeampaa siitä tulee. Terapiaa on nykyään myös niin harvakseltaan, että en tiedä uskallanko enää nostaa asioita esiin koska en jaksa sitten odottaa kahta viikkoa päästäkseni jatkamaan asiasta.
PoistaTätä asiaa täytyy puntaroida, ja haluaisin todella avata noita ovia eteenpäin, edes jossain määrin :)