Minua vaivaa dissosiaatio-oireet. En tunnista itseäni, kuin joku muu puhuisi, ääneni on vieras, ajatukset ovat vieraita. En ymmärrä. Aloin ajatella asiaa nyt tarkemmin, olen tiedostant nämä oireet kyllä, mutta nyt en jotenkin ymmärrä mistä niissä on kyse. En tiedä mistä ne tulevat, miksi tietyissä tilanteissa. Kaikkea kauheaa käy mielessä, jotain kamalaa lapsuudessa. Jotain mitä en ole päästänyt vielä tietoisuuteen.
Onneksi ensi viikolla terapia.
Pystyn samastumaan olotilaasi. Dissosiaatio-oireet ovat todella ahdistavia ja pelottavia. Kun ei tunnista itseään, pelästyy omaa kättään, jonka näkee heilumassa, pelästyy itseään, kun tajuaa olevansa ihminen. Sitten rauhoitan itseni: katso, ei ole tapahtunut mitään pahaa, pärjäät kyllä kuten olet pärjännyt tähänkin asti, älä pelästy liikaa, tämä on pelottavaa ja saa olla, mutta päivä kerallaan eteen päin.
VastaaPoistaVoimia sinulle. <3
Kun tajuaa olevansa ihminen. Muistan Sinun kirjoittaneen tuosta aiheesta blogissasi aiemmin, tavoitan sen myös ainakin omalla tavallani. "Minä voin ajatella, minä voin ajatella mitä ikinä haluan, kaikki ihmiset voivat, kukaan ei pysty kontrolloimaan ajatuksiani". Minulla se liittyy nimenomaan tuohon tunteeseen että minulla on kerrankin jotain omaa, minä olen itsenäinen ja erillinen muista. Se on pelottavaa.
PoistaItsensä rauhoittaminen ja maadoittaminen on tärkeää.
Kiitos!