Rikki, heikko, vahva, hyväksyvä ja surun salliva yhtä aikaa. Melkoinen päivä takana. Hyvästejä, ja tavallaan uuden alkuja. Surua taas niin monesta asiasta. Itsensä haastamista. Olen paremmalla tiellä, mutta vanhat käsitykset puskevat pintaan välillä. Minulla on koko elämä aikaa opetella rakastamaan itseäni.
Ei tässä mitään järkeä ole, mutta väliäkö sillä. Toivon vaan jonkun näkevän ja kohtaavan minut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti