Nyt periaatteessa moni asia on paremmin kuin vielä viime viikolla. Olen yrittänyt levätä ja harrastaa itsehavainnointia. Olen purkanut tuntojani kirjoittamalla auki ne pelot, jotka tällä hetkellä lamaavat ja saavat defenssirumban pyörimään. Mitä vähemmän energiaa, sitä herkemmin lankeaa tuttuun ja totuttuun.
Töissä on kiire. Aivan jumalaton härdelli. Siksi yritän juoda kahvini rauhassa ja vetäytyä edes pieniksi hetkiksi olemaan hiljaisuudessa ja yksin. Tarvitsen taukoja. Usein. Jatkuva sosiaalisuus ja saatavillaolo stressaa, vaikka nautin yhteisöllisyydestä. Eikö ole kummallista, koska samaan aikaan uuvun ja inhoan ryhmiä? Jotenkin minulle on kuitenkin valaistunut se, että yritän haalia kasaan jotain sellaista mitä en ole saanut. Juuri sitä yhteisöllisyyttä. Olen ollut niin monesta ulkopuolella.
Ajatukseni eivät nyt jäsenny kirjoittaakseni enempää. Lähden ihmettelemään miksi uni ei tule vaikka nukuin viime yönä vain neljä tuntia. Nukkuminen on edelleen se heikko kohta. En tiedä millä sen korjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti