Syksy tuo jotain harmonista tasapainoa minuun elooni ja olemiseeni. Vai onko se sittenkin työ, joka lomien jälkeen pitää minut vahvasti työminässä kiinni? Ehkä minun tulisi kelpuuttaa viimein se fakta, että minä olen itsekseni laiska ja löllyämiseen helposti sortuva, ja parhaat tehot saan irti kun jokin ulkopuolinen struktuuri tukee minua. Voisin tehdä tästä kaikesta ongelman, mutta en taida. Olipa syy mikä tahansa, ja vaikka kuinka joku minussa vaikertaa sen olen väärä ja huono motiivi, niin aivan sama. En halua antaa nyt perfektionistille valtaa tässä kohtaa. Olen liikaa kuunnellut perfektionistia joka on aina kritisoimassa ja etsimässä sitä mätää kohtaa kaikessa, enkä jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti