Tällä viikolla aloin hieman jännittää syksyä. Keväällä minulla oli pieni sukellus huhtikuussa, olin hetken aikaa masentuneella fiilisellä ja ahdistunut. Liitin sen kylläkin lisääntyneeseen valoon sillä minulla on aiemminkin ollut lieviä kevätalakuloja. Kesä meni tasaisemmin. Ei mitenkään erityisen iloisena ja onnellisena, mutta tasaisen neutraalina ja riittävän hyvänä. Tällä hetkellä arki on juuri riittävän hyvää ja siitä olen toki iloinen. Vaalin omaa aikaa ja rauhaa. Lähestyvä syksy vain mietityttää, koska olen ottanut sinne ehkä liikaa harrastuksia ja hieman kyseenalaisilla perusteluilla - en ole ehkä ollut ihan rehellinen itselleni niitä valitessani. Yhtä harrastusta en halunnut sen takia lopettaa, koska olen saavuttamassa siinä viimeisen tason ja sitten joku suorittaja ja eheydenihannoija minussa kokisi ahdistusta, jos lopettaisin ennen kuin "värisuora" on valmis. En oikeasti edes ole niin kiinnostunut aiheesta, vaan minua ajaa siihen ennemmin jokin kuviteltu ihanne, että on upeaa osata jotain ja antaa sillä tavoin tietty vaikutelma muille. Oikeastaan en edes tiedä mikä vaikutelma. No joka tapauksessa, syksylle on useampia menoja arkipäiviin per viikko, kaksi vakkariharrastusta (siis kurssimuotoisia) ja sitten olisi vielä liikkumiset päälle ja terapiat.
Tällä hetkellä tuntisin intohimoa ihan vain tuntemista ja kokemista kohtaan. Mikä tarkoittaa liikkumista. Olen alkanut uida ja se on tuonut kivan varmuuden siitä että kyllä minä saan aloitettua ja jatkettua asioita. Ja että urheilu ei ole mitenkään kummallinen ja outo asia vaan minäkin pystyn siihen. Tällä hetkellä haluaisin kovasti kokeilla erilaisia lajeja. Ehkäpä kirjoitan tästä joku päivä. Liikkumisesta, kehosta, syömisestä, kehosuhteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti