Ei nukuta. Tällä viikolla on tullut stressiä töissä ihmisten reaktioista. Otan kaiken liian henkilökohtaisesti, tuntuu että suojaukset ovat nyt pudonneet alhaisiksi. Asiat ja kommentit jäävät pyörimään päähän ja olen koko ajan jännittynyt. Rentoutumisen eteen on kotona tehtävä töitä.
Jännittää myös se, että pitää tavata perhettä pitkästä aikaa. Viime aikoina on itkettänyt kun olen muistellut lapsuudenkodissa asumista ja miltä yksinäinen nuoruus tuntui. Tuntuu kuin 10 vuotta olisi vain kadonnut elämästäni, en olisi kokenut niitä. Kuten en tavallaan olekaan.
En ole koskaan aiemmin ajatellut näin paljon sitä mitä uskovaisen kodin ilmapiiri merkitsee lapselle. Meillä oli paljon muutakin pelottavaa ja negatiivista kodissa, ja hiljalleen niitäkin asioita on palautunut mieleen... Mutta suhtautumiseni vanhempiini on aina ollut hyvin mustavalkoista ja jyrkkää, joko he ovat vain hyviä tai sitten aivan kauheita. Silloin kun he ovat hyviä niin en pysty muistamaan niitä huonoja puolia. En jaksa uskoa, että äiti olisi pelottava ja herkästi räjähtävä, epäluotettava, tunkeileva tai että isä olisi kylmä, murjottava, hylkivä ja epäluotettava myöskin.
Aiemmin joskus kommentoinkin sulle, että näen jotain samankaltaisuuksia alkoholistiperheessä ja hyvin uskonnollisessa perheessä kasvamisessa. Vanhempi kenties muuttuu aivan erilaiseksi kuin aiemmin on ollut, on omissa maailmoissaan, ei kykene olemaan lapselle oikealla tavalla läsnä ja tukena. Lapsesta saattaa tulla hyvin yksinäinen ja turvaton.
VastaaPoistaOlen juuri lukenut Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa -kirjan, mikä on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Suosittelen sitä sullekin, ellet jo ole lukenut. Siinä puhutaan enimmäkseen alkoholistin lapsista, mutta myös mm. ahdasmielisen uskonnollisuuden piirissä elämisestä. Molemmissa tapauksissa vanhempi on kykenemätön tarpeeksi tukemaan lasta tunteiden käsittelyssä, josta voi seurata esim. se, että lapsesta tulee kroonisen surumielinen ilman että edes itse sitä kunnolla tiedostaa. Suru jää persoonallisuuteen kiinni, koska sitä ei osaa käsitellä. Pelko ja viha samoin.
Parempi etten nyt kirjoita tähän mitään älyttömän pitkää kommenttia, mutta aion tosta kirjasta ja sen teemoista vielä kesällä kirjoitella blogiini.