Näin on todettava. Elämässä tulee vastoinkäymisiä - joskus ne ovat sattumia, vahinkoja tai tahallaan aiheutettuja. Ihmissuhteet ovat opettaneet vastoinkäymisistä ja ongelmista ainakin sen, että omaa sydäntään on kuunneltava ja mietittävä mitä se sanoo ja miksi. Voi kuulostaa typerältä ja lapselliselta, mutta minulle on terapiassa valjennut se, että tunteiden kieltäminen johtaa oikeasti vaikeuksiin. Tunteet kertovat olennaisia asioita itsestä siinä tietyssä tilanteessa... ja... no ei nyt jaksa enää miettiä.
Olen jonkin vittumaisen allergisen reaktion kourissa, ja olen hieman hämilläni. Tämä olemisen vaikeus saa olon tosi tuskaiseksi joten toivottavasti lääkkeet auttavat, muuten joudun valvomaan koko yön... Suihkun kautta sänkyyn, aion katsoa Lost in translationin ja herätä aamulla pakertamaan tenttiin. Psykiatrikin pitäisi tavata, täytyy kysyä hieman lääkitysasioista jos voisi niitä säätää kohdilleen. Nykyinen rauhoittava lääke on pikemminkin unettava, enkä haluaisi nukkua kupsahtaa keskellä kirkasta päivää silloin kun joudun sitä ottamaan. Tai siis käytän sitä pikemminkin nukahtamislääkkeenä enkä sitä päiväsaikaan ottaisi vaikka tarvetta ilmenee, koska vaikutus on tosiaan... ei ahdistusta lievittävä vaan tainnuttava. Tai no parempi on kait nukkua ahdistus ja paniikki pois :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti