Olen viettänyt päivän tekemättä mitään, en saanut tehtyä opiskelujuttuja, joihin kyllä oli hetkellisesti motivaatiota. Tuli vain niin levoton olo kun yritin aloittaa, ja itkuhan se siellä jossain pinnan alla piilotteli. Nyt on menny pari tuntia erilaisissa hajatelmissa, enkä tiedä mikä tämän varsinaisesti aiheuttaa tai mistä kumpuaa. Nyt haluaisin hakea suklaata kaupasta ja makustella sitä, että tuntuisi hyvältä ja saisin jostain kivaa oloa.
Hetkellisesti tunteet toivat häivähdyksen menneisyyttä lähemmäs muistamista. Jotain tunteita olen tuntenut lapsena ja nyt niissä oli sama sävy. Ehkä avuttomuus ja yksinäisyys? Kaipasin taas jotain "turvaihmistä" elämääni, joka ei jättäisi minua - se on lapsuuden toiveeni ja tarpeeni, nyt aikuisena on ihan päinvastainen sillä en halua kenenkään haluavan minuun sitoutumista. Monimutkaista.
Olen viime aikoina miettinyt sitä mistä se oikea onnellisuus tulee. Minä olen aina uskonut, että ulkonäöstä. Olen onnellinen sitten kun painoindeksini on 18. Tästä harhasta on vaikea päästä irti. Haluaisin todella laihtua, koska en pidä ulkonäöstäni ja sitä mitä se edustaa, mutta mitä luultavimmin pudottaakseni painoani minun pitäisi olla armollinen itselleni ja ymmärtää miksi olen tällainen kuin olen... Sitten ehkä osaisin korjata syömisiäni (joka kyllä on suurimman osan aikaa ihan normaalia ja terveellistä) ja saada iloa liikkumisesta. Ruumiillisuus on vaikea homma, minulle. Tällä hetkellä se ei ole ainakaan nautinnon lähde. Tilanne vaihtelee niin paljon, viikosta toiseen... En tiedä miten asian ratkaisen, tästä ei ole terapiassakaan puhuttu koska aihe on minulle niin vaikea.
Nyt haluaisin vain... En tiedä mitä. Ei oikein haluta mikään. No se suklaa, mutta ei sekään sitten ihan niin tosissaan, että lähtisin sitä ostamaan. En tiedä mihin kulutan aikani, en haluaisi enää istua itkemässäkään ja miettimässä murheellisia asioita. Vaikea elämä. Typerä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti