"Koko kuva"

Luultavasti en ole ihan ainoa pallontallaaja, jolla on tämä ongelma. Välillä minulla jaa päähän soimaan joku laulu, mutta se saattaa soida tuntikausia enkä voi sille mitään. Se keskeyttää ajatuksetkin. Mistähän se johtuu? 

Olen muutenkin ajatusteni ja ajatusrakennelmieni kanssa joskus hukassa, pääni alkaa kehitellä jotain täysin älyvapaata juttua, ja lopulta alan vakuuttua siitä, että sekoan. Ajatukseni voivat mennä niin absurdeiksi ja olla irrallaan arkitodellisuudesta. No se varmaan on hyvä, että osaa päiväunelmoida, mutta jossain kohtaa alan dissosioida ikävästi. En tiedä onko se varsinaisesti sitä, mutta minä käytän siitä yhdestä tietystä tunteesta sanaa dissosiaatio. Silloin tunnen itseni todella vieraaksi, tuntuu kuin tarkastelisin kaikkea jostain lintuperspektiivistä ja voisin liikkua ajassa ja paikassa. Se on pelottavaa. Nimenomaan tuo otteen menettäminen tähän hetkeen.

Olen tällä hetkellä iloinen, koska olen kerrankin tehnyt jonkun asian ennakoidusti ja hyvissä ajoin. Pelkästään siitä on tullut kiva fiilis, että ei tarvitse viime hetkillä rynnätä hoitaman hommaa. Pienestä se on kiinni. Nyt pitäisi jotenkin chillata tämä viikko ja suunnitella opiskelu- ja työjuttuja. Ehkä jaksan hoitaa muitakin asioita yhtä esimerkillisesti kuin tänään.

Olisi psykiatriaika taas edessä. Mitähän sitä tällä kertaa lurittelisi. Ehkä heitä läppää näistä maailmanmatkaajakokemuksista ja entisistä elämistä, mitähän se siihen sanoo... 

Olen tullut siihen lopputulokseen, että rauhoittavat lääkkeet on hyvin jees. On ihanan levollinen ja leppoisa olo, mikään ei vaivaa. Miksi tällaista olotilaa ei voisi olla aina, aina, aina. Ymmärrän kyllä päihteidenkäyttäjiä, voisin itse olla potentiaalinen sellainen. Pitiköhän tuohon laittaa keskelle lisäys "väärin"?  Päihteiden väärinkäyttäjä. En tiedä. Onko tämä nyt oikeaa elämää sitten kipuilla? 

Exä-kaipuu osa III. Kuuntelin Irinan tuoreimmalta levyltä sinkkua Koko kuva. Tämä itkettää ihan sairaasti. Miten jotain ihmistä voi rakastaa ja haluta silti pois? Vika on minussa, kokonaan minussa. Mutta itseään ei voi pakottaa. Kiintymys on vaarallista, tuntea joku läheiseksi ja koittaa luottaa siihen, mutta sitten kaikki vain.. poksahtaa.

Ehkä postaus aiheesta joskus kun kykenen.

- Pieni lisäys vielä muistin aikana -
Minulla ja terapeutilla oli pieni väärinymmärrys sen lausunnon suhteen. Kelalla ne töppäilee, lausunto on siellä, mutta eihän ne osaa sitä yhdistää että sama lausunto toimii molempiin hakemuksiin. Hiillyin taas turhasta, mutta se kertoo siitä että pelkään terapeutin olevan samanlainen epäluotettava ihminen kuin muutkin.