Kenen vastuulla pahat asiat ovat

Olen ajatuskierteessä, ja pelkään etten saa sitä edes viikonlopun aikana katki. En ole vielä uskaltanut tunnistaa tunteita, joita siihen mahdollisesti liittyy. Vielä toistaiseksi ei mitään läpitunkevaa, mutta häiritsee tämä jumiutuminen.

Sain hankalan asiakastapauksen hoidettavakseni, ja vaikka yritin sitä selvittää parhaan kykyni mukaan minkä ennätin, koko juttu meni reisille. Ahdistuin valtavasti tämä nuorehkon miehen tapauksesta ja siitä etten kyennyt häntä auttamaan. Oli vain liian myöhäistä korjata enää mitään, siis: mitään ei ole mahdollista enää korjata. Minä en kestä sitä, että asiat ovat huonosti ja kaikki kaatuu. En sitä, että ihmiset käsittävät väärin ja inhimilliset erehdykset maksavat. 

Minä olen liian herkkä. Jostain syystä x minä en vain sovellu tällaiseen, olen liian sensitiivinen. Otan muiden tunteet itseeni, kierrän niissä herkästi kehää ja joudun tekemään paljon psyykistä työtä päästäkseni eroon niistä. Olen kyllä siinä kehittynyt, mutta se ei ole minulle luontaista. Se on kuin aistiyliherkkyys, luontaiselle taipumukselle ei voi mitään. Paskaa. Osaltaan siitä syystä olen päätynyt tekemään ihmisläheistä työtä, koska komppailen kaikkia ja olen hyvä kuuntelija ja blaa blaa blaa. Mutta ehkä juuri tästä samasta syystä minun pitäisi lähteä etsimään nyt muuta ammatillista suuntaa. Minä olen välillä tässä hyvä, ja välillä selviän mutta nämä hetket... nyt kyseenalaistan kaiken.