Kaikki eivät

Lähden pitkälle lomalle vanhempien luokse. Tällä hetkellä päällimmäinen asia, jonka haluaisin heille sanoa, olisi se, että olette tehtävänne hoitaneet joten mitä virkaa teillä on enää minun elämässäni? Olette saaneet pidettyä hengissä aikuisuuteen, mutta muunlaisen suhteen rakentamiseksi ette ole nähneet vaivaa, joten why bother? 

Vanhempani olisivat olleet hyviä etävanhempia, äidilleni sellainen rooli olisi sopinut vallan mainiosti. Hän ei jaksa olla arjessa hyvä vanhempi, siis mitä tulee muuhun kuin ruoan tekemiseen ja siivoamiseen. Isä on ylihuolestuja, nostattaa omia kierroksiaan vaikka ei osaisikaan ylihuolehtia lapsistaan. Olen aiemmin ehkä puhunut ylihuolehtimisesta, mutta olen tainnut jotenkin nimetä asian väärin. Isä ei hirveästi ehkä huolehdi meistä (antaa kyllä flunssan ehkäisy- ja hoito-ohjeita), vaan pikemminkin tuottaa puhetta omasta huolestaan ja maailman pahuudesta. On sillä ero siihen, että huolehtisi lapsistaan. Hän huolehtii enemmän omista murheistaan (jotka pukee huoleksi meistä).

Minulla ei olisi nykytilanteessa juurikaan muuta sanottavaa vanhemmilleni. Olisi menneisyyden juttuja, mutta en halua niitä käsitellä heidän kanssaan. Niin, se on oma valintani. Heidän kanssaan voisi tulla jopa jotain keskustelua aikaiseksi, mutta en halua. Haluan kostaa, vaikka he eivät sitä tiedäkään. Koska vain sillä tavalla voi kokea olevani oikeutettu tunteisiini. Anteeksianto pilaisi sen. Eli valitsen olla katkera ja kyyninen, mutta aivan sama. Joku moodi on jämähtänyt kiukuttelemaan vanhemmille. Ja tiedän, että tälle mustavalkoisuudelle on ollut tarvetta perheessäni; niin äidin kuin isänkin osalta. Siihen on vaikea löytää sellaista rauhaa ja seesteisyyttä. Voin hetkittäin antaa anteeksi, mutta saan aina silloin tällöin muistutuksia siitä, että vanhempani eivät ole muuttuneet. Äiti on yhtä pershäiriöinen kuin isäkin, omilla lievillä tavoillaan. Kuten minäkin. Minun ei tarvitse olla se, joka sietää äidin ailahtelevuutta ja isän uskontosoopaa. Heidän päätettävissään on, tunkevatko sitä minun elämääni. Ja niin kauan kuin he tuollaisia ovat (loppuelämänsä) niin minä pidän välimatkaa oman mielenterveyteni takia. Minä voin ehkä jossain kohtaa olla asioiden ja kokemusteni kanssa suht' sinut, mutta sitä en salli että vanhemmat työntäisivät lisää uutta paskaa tuulettimeen eli sitä en voi antaa anteeksi. Ei tarvitse.