Olen popsinut kahtena edellisenä iltana tupla-annoksen melatoniinia, kun yksi ei auta. Joku puhelimeen lataamaani unisovellus kertoo minun olleen sikeästi unten mailla molemmat yöt. Aamulla on ollut hieman tahkea nousta ylös, mutta se saattaa johtua siitäkin että valoisuuden vuoksi herään aikaisin ja yöunet jäävät lyhyeksi. Näin kuitenkin unia, mikä on kiva. Nyt niissä oli sentään jotain kivaakin.
Miltä tänään tuntuu? Harmaalta. Samanlaiselta kuin ulkona näyttää. Olen masentunut ja kiukkuinen. Minussa elää sitkeästi se kiukkuinen pieni lapsi, joka vaan haluaisi muiden ihmisten kantavan vastuun tekemisistäni. Vika on muiden. Ja kun jumitun tähän, on olotilakin aika paha.
BonaFide on kommentoinut minulle useamminkin siitä miten asiat voivat olla sekä-että, ja on saanut valettua uskoa erilaisten tunteiden hyväksymiseksi, sellaistenkin jotka näyttäisivät olevan ristiriidassa keskenään. Sovellan sitä tämän päiväiseen miettimällä, että minä voin olla samaan aikaan vihainen toisille ihmisille heidän teoistaan, vaikka tiedänkin että itsessänikin on syytä. Ja olen siitä vihainen itselleni. En minä ole vain hyvä tai paha, eikä ole kukaan muukaan.
Iltaa kohti helpotti hieman kun itkin, ja mietin että saan olla tällainen sekava, koska olen. Välillä olen vihainen (oikeutetusti ja/tai ei-oikeutetusti) ja välillä surullinen. Se mitä toivoisin tällä hetkellä eniten elämässäni, olisi sellaisen ihmisen kohtaaminen, joka näkisi ja haluaisi nähdä minut hyvine ja huonoine puolineni. Aidon minun. Kun olen yrittänyt sitä näyttää, on tuntunut että ihmiset kaikkoavat. He eivät joko halua tai kykene olemaan rinnallani. Aina jotain tulee väliin.
Tämä päivä on kuitenkin mukava päättää tähän. Herätä huomenna uuteen aamuun, jos sellainen suodaan.
BonaFide on kommentoinut minulle useamminkin siitä miten asiat voivat olla sekä-että, ja on saanut valettua uskoa erilaisten tunteiden hyväksymiseksi, sellaistenkin jotka näyttäisivät olevan ristiriidassa keskenään. Sovellan sitä tämän päiväiseen miettimällä, että minä voin olla samaan aikaan vihainen toisille ihmisille heidän teoistaan, vaikka tiedänkin että itsessänikin on syytä. Ja olen siitä vihainen itselleni. En minä ole vain hyvä tai paha, eikä ole kukaan muukaan.
Iltaa kohti helpotti hieman kun itkin, ja mietin että saan olla tällainen sekava, koska olen. Välillä olen vihainen (oikeutetusti ja/tai ei-oikeutetusti) ja välillä surullinen. Se mitä toivoisin tällä hetkellä eniten elämässäni, olisi sellaisen ihmisen kohtaaminen, joka näkisi ja haluaisi nähdä minut hyvine ja huonoine puolineni. Aidon minun. Kun olen yrittänyt sitä näyttää, on tuntunut että ihmiset kaikkoavat. He eivät joko halua tai kykene olemaan rinnallani. Aina jotain tulee väliin.
Tämä päivä on kuitenkin mukava päättää tähän. Herätä huomenna uuteen aamuun, jos sellainen suodaan.
<3 Samalla kun valan uskoa sinuun, kirjoitan saman itselleni. Valan samaa vaikeaa uskomusta myös itseeni, että asiat voivat olla sekä-että. Helpompaa olisi olla mustavalkoinen, jokotai, vihainen... mutta asiat ovat sekä-että.
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja vertaistuesta :)
Poista