Huomio 1: Minua janottaa herkästi nykyisin.
Huomio 2: Minulle tulee tarve saada raikasta ulkoilmaa.
Nämä ovat merkkejä siitä, että yhteys kehooni alkaa heräillä. Aiemmin en ole juonut nesteitä tarpeeksi, nyt huomaan nopeasti jos en ole nesteyttänyt itseäni tarpeeksi. Osaan tunnistaa ja nimetä sen tunteen. Samoin ulkoilun kanssa. Olen aina aiemmin ajatellut, että ulkoilu tekisi hyvää ja ulkona kuuluisi käydä, mutta en ole tarvinnut sitä. Nyt havahdun raikkaan ilman kaipuuseen, se tuntuu kehossani, ja sohvalle jääminen ei tule siinä kohtaa enää kuuloonkaan. Väsymyksestä ja tietynlaisesti kiinnottomuudesta huolimatta, ulkoilun tarve ei jätä rauhaan ja uloslähtö on ainoa tapa hoitaa itseäni siinä kohaa. Se tuntuu minusta ihmeelliseltä. Minussa itsessäni syntyy halu johonkin. Ymmärrän milloin kehoni kertoo tarvitsevansa vettä, ruokaa ja tilaa hengittää.
Haluaisin luottaa kehoni kykyyn kertoa tarpeistaan, tai ehkä ennemmin haluaisin luottaa mieleeni että se kuuntelee kehon viestejä herkemmin. Joskus mielikin tuntuu tai tulee näkyväksi kehossa. Tällä hetkellä suhtaudun rakastavasti ja lempeästi kehooni, siitä on ihana pitää huolta. Minusta tuntuu, että napaläski on hieman vähentynyt ihan sen seurauksena, että olen rennompi ja levollisempi.
Päivät menevät tällä hetkellä rauhallisesti, ilman pingottamista. Huonoja päiviä on, jolloin ajatukset pyörivät ja pyörivät hieman lisää negatiivisissa asioissa, ja itken itsekseni, mutta se on toisaalta puhdistavaakin. Palaan sen jälkeen positiiviseen kierteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti