Olen sössöttänyt blogiini niitä näitä jo muutamana päivänä. Tämä on sitä alkuinnostusta varmaankin.
Jos sitten puran hiukan tätä nykytilannetta ja taustaa. Olen viime vuoden pitänyt taukoa opinnoissa masennuksen ja ahdistuksen vuoksi, tai oikeammin opinnot vain jäivät tekemättä koska en jaksanut. Kela kyseli tietenkin opintopisteiden perään, kun leveästi opintotuella elelin mutten saanut suorituksia. Olisinpa tajunnut mennä lääkäriin jo aiemmin niin olisin varmasti saanut sairauslomaa mutta kun ei.
Keväällä pääsin psykologille opiskelijaterveydenhuoltoon, ja muutaman käynnin jälkeen hän pisti minut lyhytterapiajonoon. Lääkärille menin elokuussa, ja sain mielialalääkkeet, joita hiljalleen aloitettiin. Eron huomasin kyllä parin viikon käytön jälkeen, oli jotenkin helpompi olla. Siihen saakka kärsin voimattomuudesta, en jaksanut tehdä mitään arkiaskareitakaan kunnolla, en jaksanut suunnitella asioita, välillä tuli kauheaa ahdistusta ja pelkotiloja. Halusin vain olla yksin, koska asioihin ryhtyminen oli hidasta ja mieluummin luovutin enkä nähnyt kavereitakaan. Onneksi lääkkeet alkoivat "purra", ja noin 2 kk käytön jälkeen lokakuussa huomasin ajattelevani, että nyt minulla on oikeasti hyvä olla, tasapainoisempi kuin moniin vuosiin.
Pääsin lyhytterapiaan syyskuun puolella, ja hyvin toiminut lääkitys auttoi minua keskittymään terapiaan. Psykologini oli ihan ok, ei ole vaan vertailukohdetta mutta koin hänet lämpimäksi ja välittäväksi ihmiseksi, hän todella osoitti kiinnostusta minun asioihini. Niin no joo, ylihuomenna on viimeinen kerta... ehkä sitten voi tehdä jotain yhteenvetoa terapian sisällöstä, jos jaksaa kiinnostaa.
Olen nyt psykiatrille jonottamassa, jotta saisin lausunnon Kelan tukemaa psykoterapiaa varten. Olen jo muutamille terapeuteille soitellut, mutta ymmärrettävästikään ei ole vielä tärpännyt kun kaikilla on täyttä ja jonoakin. Olen psykiatrilla käyntiä varten kirjoittanut listaa menneiden vuosien vaiheista, ja saatanpa sitten sen perusteella kirjoitella tännekin jotain menneisyydestäni hieman jäsennellymmin.
En ole sen enempää miettinyt miten tätä blogia kirjoitan, se voi olla sekavaa ja poukkoilevaa.
Hmm... Olen ottanut nukahtamista helpottaakseni lääkärin määräämän lääkkeen, ja tuntuu että se alkaa purra. Nyt vain sitten nukkua tuhisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti