Onkohan psykoterapian vaikutusta se, kun alkaa nähdä erilaisia unia kuin aiemmin? Olen nyt kesän aikana nähnyt unia vanhemmistani, mitä ei ole aiemmin tapahtunut. Unet ovat jollain tavalla ahdistavia, ja vaikka niiden tapahtumat eivät olekaan toden mukaisia niin niissä olevat tunteet ovat tuttuja. Niinpä herätessäni olen usein sellaisten unien jälkeen hämmentynyt, kun mietin sitä miten oli saattanut "unohtaa" jonkin tunteen. Erityisesti erilaiset teinivuosien tunteet ovat tulleet unien kautta uudelleen pinnalle.
On hassua, että koen nyt käyväni läpi uudelleen henkistä murrosikää ja pohdin mitä silloin on ollut, mitä tapahtumia minä ja perheeni olemme käyneet läpi. Useat asiat tulevat minulle täytenä yllätyksenä, kun sisarukset kertovat elämästään ja minä en muista pätkääkään ko.asioista. Pirullista kun tuntuu että puolet elämästä on jossain pimennossa, olen unohtanut itseenikin liittyviä asioita niin paljon. Ja tiedän miksi; ne ties mistä johtuvat ahdistavat olotilat lapsena olivat äärimmäisen voimakkaita ja pelottavia, kauhua ja kammoa siitä että jotain pahaa tapahtuu.
Päivän kipale on "Jää vain Houston kutsumaan" (Vesterinen yhtyeineen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti